Kävimme taannoin syömässä Gringos Locos tex mex-ravintolassa Töölöössä.

Ennen syömään lähtöämme näkyi parvekkeeltamme ehkä kaunein aurogonlasku sitten mies muistiin.

Ollessani reissussa oli ihana äitini siirtänyt autoni talomme autohallista seisomaan kuukaudeksi lumihankeen, jotta saisi omansa sisälle lämpimään. Todella herrtaista.

Akkuhan siinä otti ja jäätyi.
Kerran se saatiin ladattua ja siirrettyä takaisin halliin, mutta kun minä saavuin Suomeen odotti minua auto joka ei inahtanutkaan ja akku joka oli sanonut itsensä lopullisesti irti.

Vaivun syvään epätoivoon aina kun on kyse vastonkäymisistä autoni kanssa.
En myöskään omista yhtään automekaanikko ystävää (kaikilla pitäisi olla automekaanikko ystävä!) joten jään aina yksin pähkäilemään auto-ongelmiani.

Sitten päätimmekin tehdä jotain täysin hurjaa! Vaihdetaan akku itse.
Näin sieluni silmin miten akku joko räjähtää tai autoni sulaa kasaan, mutta muutama tuttu väitti sen olevan todella yksinkertainen operaatio.
Rekrytoinpa siis poikaystäväni jolle MINÄ opetin mm. autonrenkaiden vaihdon tähän hommaan.
Siis ihmisen jolla ei ole edes ajokorttia.

Kaikeksi yllätykseni koko homma hoitui erittäin sutjakkaasti ja oli kuin olikin hyvin yksinkertaista ja helppoa.
Tästä suuresti innostuneena päätin että meistähän tulee itseoppineita nikkareita ja auton pikku pulmat ratkaistaan (siis varmasti ratkaistaan) tee-se-itse menetelmällä tästedes, tai no, ainakin siihen asti kunnes intoni laantuu.

Tässä lupaamani postaus tatuoinneistani.
Vasemmassa jalassa olevas Oceanchild on ehdoton lempparini ja herättää ehkä eniten myös kysymyksiä. Varsinkin ulkomailla teksti saattaa olla hieman hämmentävä ja ihmiset kyselevät kauanko olen surffannut tai sukeltanut ym, kun minulla on tämä läheinen suhde mereen. Ei, minulla ei ole kovin läheinen suhde mereen. Vaikkakin meri on ihan kiva. teksti on The Beatlesin biisistä.

Isäni siis tykkäsin paljon beatlesistä aikoinaan ja tavallaan nimesi minut tuon John Lennonin äidilleen kirjoittaman kappaleen mukaan. Nimeni ei kuitenkaan siis ole Oceanchild, eikä se myöskään ole kyseisen kappaleen nimi, vaan se on vain ns. lempinimi joka on tullut tuosta kappaleesta kun sitä siinä hoetaan.
Huh, monimutkaista.

Terävimmät kynät penaalissa nyt siis myös varmaan ymmärtävät tämän blogin nimen paremmin.

Jatketaan vanhan rokin parissa, koska oikeassa jalassa taas on puolestaan Jimi Hendrixin lyriikat.

Jimi Hendrix- sen lisäksi, että on maailman paras kitaristi, on vaan aina jotenkin uponnu muhun.
Koska kaikissa mun lempibiiseissä se lauleskelee lentävistä seeproista tai muista kummallisuuksista.- Mikä ei yhtään vähempää voisi kuulostaa LSD tripiltä. Valitsin biisin Castles made of sand kappaleesta lauseen.
Jalkaa kiertää “And so castles made of sand fall in the sea, eventually” teksti joka mulle tarkoittaa sitä, että kaikki hyvä/paha loppuu aikoinaan.
Juu, on diippiä.

Sitten selkä. Pahoittelen kuvan alstomuutta.

Tähän “sotkuun” en ole niinkään tyytyväinen. Tarkoitukseni oli peittää ruma pieni tribaali alaselässä. Ja kyllä! Kuulun juuri siihen kastiin, joiden oli pakko saada 15-vuotiaana maailman siistein tribaali alaselkään. Noh, kävi ilmi että tämä kaunotar oli liian tumma, eikä sen peittämisestä olisi tullut juurikaan hyvää jälkeä, niin sain tuohon viereen sitten kukkaläjän ja nyt koko homma vasta sotkuiselta näyttääkin.
Tilanne tulee vielä joskus toivottavasti korjaantumaan, mutta ensin pitää vaan keksiä, että miten.

Molemmat jalat on tehty Balck and yellow tattoo- liikkeessä Iso roballa. Artistit ovat tuttuja ja muutenkin osasivat toteuttaa lattarikauno visioni täydellisesti.
Vaikkakin minulle on väitetty jalkojen olevan hyvin arkoja paikkoja tatuoida voin rehellisesti väittää, että en tuntenut lainkaan kipua. En edes epämukavuuden tunnetta.

Selkä puolestaan sattui aivan hemmetisti. Se on tehty Liskogalleriassa Hakaniemessä. Halusin, että kukat tekisi naisartisti ja olin varannut ajan paikan omistajalle Thereselle. Therese yllättäen joutuikin perumaan aikanasa sairastuttuaan ja hänen aikansa siirtyivät toiselle tatuoijalle joka oli kuulemma ihan yhtä hyvä ja ymmärsi kukkien päälle, vaikkakin oli mies joten mikäs siinä. En väitä että lopputulos olisi huono, mutta se ei ollut myöskään ihan sitä mitä halusin, koska viimehetken muutoksia tehtiin paljon. Suurena miinuspuolena oli myös se, että seisoin koko tuon ajan (melkein 6 tuntia) ja tatuoinnin tekeminen teki siis todella, todella kipeää.