Reseptejä on pyydelty. Valitettavasti olen ollut laiska keittiössä viimeaikoina, mutta eilen valmistin kanasalaatin:

Rakastan kanasalaatteja ja teen niitä kaikenmaailman eri variaatioilla.
Eilen salaatti koostui family mix-salaattisekoituksesta, maustamattomasta broilerin ohutfileestä, mozzarellasta, retiisistä, kevät-ja punasipulista, parsakaalista, porkkanasta ja kastikkeesta.

Olen jälleen löytänyt retiisin keittiööni ja en tunnu saavani siitä terpeekseni. Jokin tuossa juureksen pienessä punaisessa alkeisvarressa kiehtoo minua :D

Joka tapauksessa homma on simppeli.
Salaattisekoituksia saa valmiina kaupuoista ja itse suosin niitä, missä on myös rucolaa ja pinaattia mukana. Broileri paistetaan pannulla pakkauksen ohjeiden mukaan, maustetaan se suolalla, pippurilla, grillausmausteella- miten nyt tykkää. Kun broileri on käännetty paistumaan myös toiselta puolelta, lisätään viipaloitu mozzarella paistuneen puolen päälle ja annetaan sen sulaa siihen broilerin kypsyessä loppuun. Sipulit pilkotaan ja retiisi pestään hiolellisesti ja pilkotaan ohuiksi viipaleiksi.

Kastike oli ranskankerma,-kermaviilisekoitus, missä oli rutkasti mausteita. Tähän en valitettavasti osaa tarkkoja ohjeita antaa. Itse kun lisään joukkoon mieleni mukaan melkein kaikkia mausteita ja maistelen aina vähän väliä milloin se on tarpeeksi hyvää.
Perusjutut mitä kylmään ranskankermakastikkeeseen melkein aina laitan ovat: suola, pippuri, sitruunamehu ja sokeri. Lisäksi tulee joko chiliä, paprikajauhetta, valkosipulia, tai yrttisempään versioon raakunaa (basilikaa, timjamia, oreganoa) ruohosipulia, valkosipulia.
Kuten huomaatte minulla ei ole kovin selkeää kuvaa mitä sinne laitan, kunhan vaan laitan.

Joskus, jos haluan salaatista ruokaisempaa, keitän kasviksia sen seuraksi. Kuten tässäkin näkyy mukana on porkkanoita ja parsakaalia.

Kasvikset keitin puolikypsiksi ja paistoin niitä pannulla hetken aikaa marinaadissa, missä oli soijaa, hunajaa, valkosipulia ja sakea.

Lopuksi lorautin vielä salaatin, kanan ja kasvisten päälle yrtti-balsamicoa ja lisäsin ranskankermakastikkeen .

Pääni on sen verran vinksahtanut, että mitä suurempi vastoinkäyminen, sitä tyynempi olen.
Ihan kuin aivoni blokkaisivat tapahtuneen kokonaan ja erittäisi vereeni jotain rauhoittavaa ainetta samalla :D
Enkä nyt tarkoita mitään shokkitilaa, vaan pelkkää sellaista hassua tyyneyttä.

Olimme muutama vuosi sitten Barcelonassa ystävieni kanssa ja rannalla makoillessamme joku huomaamattamme vei laukkuni nenämme edestä (ovelat paskiaiset). Sinne meni lempi dkny- laukkuni mukanaan lompakko, meikit, rahat, puhelin ja kamera kaikkine lomakuvineen. Tietysti minua suututti, mutta rupesin silti nauramaan. Viety mikä viety, ei se laukku murehtimalla takaisin tule.

Sitten taas tietyt pienet vääryydet saavat minut raivon partaalle ja saatan taistella niistä pidemmänkin aikaa. En taida olla ihan parhaimmiten ymmärrettävissä oleva ihminen.

Itseanalyysista ei sen enempää, pointti oli kai se, että tänään minulla pitäisi olla huonojen uutisien jälkeen todella huono päivä, mutta minkäs teet- asioilla on tapana järjestyä, miksi tuhlata energiaansa asioiden murehtimiseen, mille ei vain yksinkertaisesti voi mitään.

Tämä on minun tapani. Jotkut kokevat suhtautumiseni asioihin loukkaavaksi, toiset taas helpottuvat kun en itke turhasta.
Miten te käsittelette vastoinkäymiset? Kohauttaako joku muukin olkapäitään ja kävelee pois, vai tuleeko helpommin itkupotkuraivarit? :)

Hei blogi. Täällä ollaan elossa, vaikka hurjan pitkään aikaan (yhteen päivään) minusta ei ole kuulunutkaan.
On ollut työkiireitä ja pakollista unitarvetta, koska heräsin tänään neljältä.

Nyt olen kuitenkin täysissä sielunvoimissain ja juuri lähdössä elokuviin- katsomaan mitäs muutakaan kuin: Hangover 2.
Kovat on odotukset.

Päivän asuna toimi lenkkarit, shortsit ja t-paita. Oikeasti en ole niin sielunvoimissani, kuin väitän. Oikeasti ulkona sataa, minua väsyttää edelleen, enkä mistään hinnasta laittaisi tänään mitään muuta päälle kuin mukavat lenkkarit.

Olen aina halunnut Beatles- paidan.
Vuosien etsinnän jälkeen löysin sellaisen H&M:stä!
Olin vähän vihainen, en tiedä miksi.

Housut ovat taas samanlaiset, kuin korkeaytäröiset farkkuni ginatricotista, mutta shortsien muodossa. Nekin ovat aikalailla täydelliset. Kiitos gt.

Sain myös oudon päähänpiston tänään. Minun oli pakko saada huulipunaa!
En ole eläessäni sellaista käyttänyt, enkä tiennyt omistavanikaan, mutta jostain kätköistä löytyi Chanelin punainen huulipuna. Lopputulos oli jotenkin tätimäinen, joten ryhdyin etsimän toista sävyä.
Löysin Diorin paletin. Sellaisen missä on luomivärejä, poskipunaa ja ehkä huulipunaakin jossain täplässä. Laitoin sitä, oletettua huulipunaa edellisen päälle ja olin aika tyytyväinen amatöörisuoritukseeni.

Lopputulos oli minusta todella punainen, mutta eihän se kuvissa välity ollenkaan samanlaisena, tai sitten olen värisokea, tai tulossa taas hulluksi.

Onpas synkkä päivä. Olen hieman kipeä ja potenut heikkoa oloani koko päivän sohvalla tekemättä yhtään mitään.
Lauri tapansa mukaan piristi minua (raukkaa, jolla ei ole edes kuumetta) noutoruoalla.

Mikäs siinä, jos haluaa paapoa, niin eihän siitä sovi kieltäytyäkkään.
Sitäpaitsi tarvitsen energiaa illalla töihin- minne en oikeasti jaksaisi mennä, koska oloni on kuin traktorin alle jääneellä. Valivali.

Kävin ruoan jälkeen rentoutumassa saunassa (joo, tiedän flunssassa ei kuulemma saisi saunoa).
Ja tein kuumaa inkiväärijuomaa, kätevästi sushista ylijääneistä inkivääreistä.

Yleensä raastan tähän ihan tavallista inkivääriä, mutta sitä meillä ei ollut ja kauppaan tuntuu olevan nyt aivan liian monta metriä.
Juoko kukaan muu tätä inkiväärilitkua? Siihen tulee limeä, inkivääriä, hunajaa ja kiehuvaa vettä. Mielettömän hyvää ja terveellistä.

Terveydestä puheenollen (okei, halusin vain vaihtaa puheenaihetta).
Olin toissapäivänä terveysasemamme hammaslääkärissä ja aikani ilmoittautumiskopperoa etsien, törmäsin seinässä kiinniolevaan elektroniseen iloittautumisjärjestelmään (muistutti ihan telkkaria).
Sitä siinä hetken pällisteltyäni ymmärsin, että tämä on nyt oikeasti se paikka missä ilmoittaudutaan.
Ohjeet (kahteen kertaan) luettuani tajusin työntää kelakorttini viivakoodilukijaan ja sinnehän ne faktat pomppivat ruudulle- “sinä olet se ja sinulla on aika sille lääkärille, kello se” jne.
-Öö kiva, kiitos. Teki mieli puhua sille koneelle.

Käteväähän se oli ja nopeaa, mutta harmittaa. On paljon mukavampi asioida ihmisten, kuin koneiden kanssa.
Sama lentokentillä. Olen yksi tumpelo niiden elektonisten chek in- laitteiden kanssa. Pelkään aina tekeväni jotain väärin ja päätyväni Zimbabween. Haikailen sitä aikaa, kun joku teki asian puolestani :D

No, tämä on vasta alkua. Kohta itsepalvelukassat ovat jokaisessa lähikaupassa, mäkkärissä varmaan mennään jonoon ja tehdään hampparit itse, bussia ajavat tietokoneet jne. Heippa ihmiset.

No, ei. Niin ne ajat muuttuu ja siihen pitää kai vaan mukautua.