mikä episodi sen hukkumisesta syntyi.
Olimme lähdössä puistoon ottamaan aurinkoa ja mystisesti vilttimme oli kadonnut. Sitä sitten etsittiin kotoa ja autosta epätoivoisen raivon partaalla (tai no, minä nauroin ja Lauri kirosi). Se olisi ollut hulvattoman hauskaa, jos oikeasti viltin hukkumisesta syntyisi parin tunnin kestävä vitutus, mutta asiaa pohjustikin lukuisat muut kadonneet tavarat.
Asunnostamme kun on alkanut katoamaan viimeaikoina mystisesti tavaroita: rahaa, meikkejä, vaatteita, astioita, viltti!
Minä epäilen, että tavaroiden paikkaa on siirretty ja asunnossamme on luonnollisesti poltergeist.
En suostu myöntämään, että tavaroiden hukkuminen olisi omaa hajamielisyyttäni, en.
Ovathan kaikki tavarat toki olleet minun, tai nähty viimeksi minulla, mutta eihän se mitään todista. Poltergeist vaan on ovela ja lavastaa minut. Jep, näin sen täytyy olla.

Onneksi varaviltti oli olemassa ja päästiin aurinkoon. Tunnissa selkäni ehti palaa aivan punaiseksi, jättäen bikinien naruista keskelle selkää valkoiset kivat viivat
Päällä oli nyt ne Lahden hätäostos bikinit, niitä kun täällä kyseltiin.
Jos aikaa ja valikoimaa olisi riittänyt olisin luultavasti valinnut jotain muuta. Myyjäkin hieman kummasteli kassalla kun toikaisin ääneen, että kylläpä harmittaa, kun joutuu ostamaan noin rumat bikinit.
Loppupeleissä, ne eivät edes ole rumat. Ne ovat oikein kivat, mutta eivät vaan istu minulle.

Olen ollut laiska kynsieni kanssa näin kesällä.
Kaikki te, jotka olette pyytäneet lisää kynsijuttuja- älkää hämmentykö, kyllä minä niitä koristelen taas joskus.

Nyt olen hurahtanut kirkkaisiin väreihin! Apua, mitä minulle onkaan käynyt. Ennen vain valkoinen ranskalainen manikyyri kelpasi ja nyt sitä voisi luulla että olen tunkenut sormiini erivärisiä nallekarkkeja.
En keksi enää väriä, mitä en voisi käyttää. Uskokaa pois, jopa vihreä on testattu.

Minusta ne ovat hauskoja ja piristäviä. Eityisesti pidän oranssista, keltaisesta ja sinisestä.
Lauri ei ole edelleenkään päässyt sinisen “gootti” lakkani yli.

Blogimaailma on täynnä juhannusta nyt, mutta koittakaa kestää täältä tulee lisää.

Meillä oli vuokramökki jossain päin Jämsää. Hieno ja iso mökkerö saunalla, terassilla, takalla, ja omalla laiturilla varustettuna. Loistava valinta verrattuna viimevuotiseen Kalajoen mökkilähiöön, missä identtisiä nykymökkejä oli vieritysten rakennettu kummalliselle kaarnapohjalle rumaan metsään, missä ei oltu kuultukkaan nurmikosta tai järvestä.

No täällä sielu lepäsi, silmät kiitti näköalasta ja ruumis jääkylmästä järvivedestä.

Kävimme myös perjantaina Himosfestivaaleilla. Matkaa sinne oli mökiktä kevyet 50 kilometriä ja koska kukaan ei uhrautunut kuskiksi päädyimme kompromissiin lähteä tilataksilla.
Ei mikään elämäni halvin taksimatka.

Festareilla oli hauskaa, vaikka en kovin festarihenkinen ihminen olekkaan. Voisin olla, jos vessassa käyminen ei olisi niin hankalaa, mutta niin kauan kun rakkoni ei ole täysin tyytyväinen en ole minäkään.
Katsoimme muutaman keikan ja minä löysin itselleni parhaan paikan ikinä. Anteeksi nyt kaikki, mutta vahingon ilo on paras ilo, enkä voi kieltää ettenkö olisi nauranut mahaani kipeäksi mutaiselle kohdalle, missä jokatoinen kaatui täysin rähmälleen, eikä päässyt enää ylös. Sama mutamäen uhri saattoi kaatua viisi kertaa putkeen ja joutui lopulta konttaamaan pois näyttäen savipatsaalta.


Onneksi paikalle oli kerääntynyt tusina muitakin huonon huumorin omaavia katsojia, joten en voi olla niin kamala.

Sellaista siis tänävuonna.
Nyt palaudutaan takaisin arkeen- laskut, kodin siivous ja kuntosali odottaa. Näkemiin.