Kaksi vuotta virallista seurustelua kummallisen Shrek-olennon kanssa tuli täyteen viime viikolla.
Juhlistimme vuosipäivää, eli toistemme sietokykyä tälläkertaa erittäin maanläheisesti (viimevuonnahan meillä oli juhlat, missä oli taikuri ja poni).  Kävimme nyt vain syömässä ja kävelyllä.
Lauri halusi ehdottomasti näyttää minulle alppipuiston ankkalammen ja seuraavana päivänä jonkin toisen puiston. Puistovuosipäivä! Niin, sillä on jonkinnäköinen puistofetissi, niiden erikoismehujen lisäksi. Outo.
Jokatapauksessa ankkalampipuisto oli yllättävän kaunis ja siellä me istuskeltiinkin varmaan koko päivä, syötettiin sorsia ja ihmeteltiin varmaan jokaista puunoksaa.

Teeman mukaisesti olin pukeutunut eniten häämekkoa muistuttavaan vaatteeseeni. Pitsimaximekko, minkä ostin Prahan reissultamme Bershkasta. Normaalisti 60€ maksava mekko oltiin alennettu-70% ja se on aika ihana!
Emme kumpikaan ole naimisiin menevää tyyppiä, mutta ne juhlat, mekon ja häämatkan voisin ottaa! Voisimme ehkä pitää häät ilman naimisiin menoa? Toisaalta spektaakkeli voisi tulla aika kalliiksi, Lauri sanoi haluavansa näihin “häihin” ainakin Eliviksen, ilotulituksen, elefantin ja Havaijin matkan.

Juhlimme ystäviemme häitä viikonloppuna ja olin jättänyt asuvalinnan kiireiden takia niin viime tinkaan, että vielä muutama tunti ennen juhlia olin aika ulapalla siitä mitä päälleni pistän.

Kuvia en ottanut päivästä kuin muutaman ja ne kaikki tulevat nyt tässä.

Päädyin sitten turvalliseen beigeen ja jo kirkossa tähyilin muiden asuvalintoja peloissani siitä, että ylläni on nyt liian vaalea mekko. Onneksi monet muut olivat myös kauttaaltaan beigessä ja vielä vaaleammassa kuin omani, joten sain huokaista helpotuksesta.

Häät olivat ihanat!  Pari oli onnistunut tekemään häistä juuri omannäköiset. Seremonia oli kaunis ja juhlat mitä mahtavimmat. Naurua riitti ja jopa pari kyyneltäkin- minua kun ei saa julkisesti itkemään kyynelkaasullakaan, mutta herkistyin kun kaikki muutkin ympärilläni pillittivät. (joopa joo).
Ruokaa ja juomaa riitti ja jatkot näyttivät pahasti tältä

Minkä takia ilta venyi pikkutunneille asti ja kotimatka koitui pieneksi ongelmaksi. Kaikki taksitolpat houkuttelivat yhtä paljon kun leipäjonot ja kengät puristivat yli kymmenen tunnin juhlimisen jälkeen kiitettävästi.
Vaihtoehtoina oli siis joko jonottaa kaksi tuntia, tai kiduttaa itseään kaksi kilometriä.
Päädyimme kävelemään, mutta ilman kenkiä ja solidaarisuuden vuoksi Laurikin joutui kävelemään paljain jaloin.

Kuukauden työntekijä täällä hei.
En ole vuosikausiin tehnyt minkäänlaisia promo hommia, mutta kun Saara nätisti pyysi minua kanssaan Hesa cuppiin Google promoon, enhän voinut kieltäytyä kunniasta.

Ideana oli laittaa ihmiset piirtämään Google logoja, eli doodleja (kyllä niille on ihan oma nimensä), teemana “rakastan”.
Paperilla oli Googlen ääriviivat, minkä ympärille sai vapaasti piirtää mitä mielikuvitus ikinä keksikään.
Piirrustuksen toteuttamista varten oli varattu maaleja, tusseja, kyniä ja kaikkea niin paljon, että itsekkin innostuin- siis lievästi sanottuna. Oikeasti saatoin ehkä hieman pelottavalla tavalla tuntea vastustamatonta himoa piirtää doodleja vain itse!

Tähän väliin koen voivani taas syyttää Steinerkoulua, kaikesta tekemästäni vääryydestä.
Siis tuota ihanaa taidekoulua, missä mukamas vaihtoehtopedagogiikkaa noudattavat opettajat tappoivat modernin luovuuteni riistämällä minulta normaalit kynäni!
Kyllä, jälleen traumoja. Meillä kun tussit ja kuulakärkikynät olivat big no no! Sen sijaan vain  luomukaupasta ostetut jättikokoiset puukunät kelpasivat ja niilläkin piti värittää puuterottimesta tippuneella purulla, mitä levitettiin sormin. Liituja sai käyttää, mutta vain varpailla piirtäessä ja kuvistunneilla joko valettiin kynttilöitä, tai muovailtiin savesta päätä, minkä tekemiseen meni melkein vuosi. (enkä vieläkään tiedä minne ne päätyivät. Jonnekkin Stainer hautausmaalle, tai uhrilahjaksi Rudolfille veikkaisin.).

Enpä ole piirtänyt mitään sitten ylä-asteen ja sen kyllä huomasi. Kaikki piirustukseni näyttivät oikeasti samoilta, mitä olisin tehnyt 90-luvullakin. Väliäkö tuolla, kun olin niin innoissani ja – hieman huolestuttavaa- kiikutin Google papereita kotiin asti, että voisin vain piirtää kaikki yöt läpeensä!
Onneksi en ollut varautunut puhkeavaan taiteilija-minääni ja kotoamme ei löytynyt tarpeeksi rekvisiittaa taideteoksieni valmistamista varten, joten luovutin ja palasin todellisuuteen.

Mielikuvitukseni ei valitettavasti keksinyt tarpeeksi luovia juttuja rakastan teemaan ja hääGoogle oli jotain niin ällöä, että en tunnusta olleeni oma itseni sitä tehdessä.
Sen sijaan, olin ihan ällikällä lyöty, miten mielikuvitusta oikeilta lapsilta löytyi ja miten taitavia doodleja pienet vaahtosammuttimet väkersivät. Hah, niiden rinnalla omat nallekarhuni näyttivät ihan tikku-ukoilta.

Jokatapauksessa oli kiva, vaikkakin myös rankka ja pitkä työviikko. Tuli hoettua niin monta kertaa GoogleGoogle, että olen päättänyt olevani sille nyt allerginen.

Tulin sanomaan pikamoi.
Hirveän kiireinen viikonloppu takana, enkä ole ehtinyt valmistautua matkaan, no yhtään mitenkään. Vannoin vielä Prahan jälkeen pakkaavani järkevästi ensikerralla, mutta tämän matkalaukun sisältö on kaikkea muuta kuin järkevää.

Otan tietokoneen reissuun mukaan, joten katsotaan jos saan ajankohtaisia postauksia tehtyä. Jos en, niin olen ajastanut muutaman postauksen viime viikon tapahtumista teille, ettei minusta ihan niin helpolla pääsisi eroon :)