Mirablingin iphone kuori- arvonnan aikana lähipiiristäni on kyselty hauskan paljon miten oikeasti suoritan arvonnan.
Ihan rehellisestikkö vain arvot jonkun, etkö valikoi yhtään, ehkä joku kellä on kivoin kommentti, joku tuttu jne.

Ajattelin tulla tänne nyt teillekkin sitten kertomaan arvontasalaisuuteni.
Virtuaalinen arpakone!
Siksihän minä nämä kilpailut arvonnaksi muutankin, koska minusta ei olisi valitsemaan ketään. En pysty edes silmät kiinni tökkäisemään ruutua ja valitsemaan sormeni alla olevaa kommenttia voittajaksi, sekin tuntuu epäreilulta.
Jos valikoisin, tuijottaisin varmaan tuntitolkulla tietokonetta pähkäillen, että kenelle ja miksi ja miksei sitten tuolle, tai tälle.

Onneksi internetin ihmeellinen maailma tarjoaa jos jonkinnäköistä tulosautomaattia ja tälläkertaa sellainen näytti  voittajaksi
Kara M. Onneksi olkoon! Diamond Gold lähtee sinulle.

Käy katsomassa sähköpostisi :)

Barcelonassakin syksy alkoi jo näkyä, puut kellersivät ja ilma oli raikas- kaikkialla oli silti yhtä kaunista.
Maanantaina alkoi satamaan kaatamalla. Ukkonen kuulosti atomipommilta, ihmiset kaduilla jopa kirkuivat ja säntäilivät sinnetänne. Harva uhmasi kaatosadetta kävelemällä kadulla. Kaikki kökkivät lähimmässä sateensuojassa ikuisuuden.
Paitse me.

Olimme ostoksilla. Meillä oli hätäisesti ostettu sateenvarjo, mikä oltiin koristeltu pikkuihmisillä ja molemmilla sylit täynnä ostoskasseja. Sateenvarjo vuosi läpi ja paperikassit pettivät kastuttuaan. Maassa oli vettä varmaan nilkkoihin asti, mutta minusta se oli hauskaa. Nauroin rämpimisellemme kippurassa ja kirjaimellisesti ne vedet silmissä.

Kaupat tulvivat ihania syysvaatteita ja olisin voinut viettää jokaisessa erikseen pidemmän ikuisuuden tuhlaten ennakkoon koko seuraavankin palkkani. Mies kintereillä ei tosin viitsinyt viikkoa kierrellä, mutta kyllä muutama ihana villaneule ja parit kengät ehtivät lähteä mukaan. Laurikin löysi kokonaisen uuden vaatekerran ja päästiin lopulta tyytyväisinä, väsyneinä ja litimärkinä hotellille nukkumaan.

P.s Luin tekstini läpi ja kylläpäs kuulostin oudolta. 
Hämmentävää, miten sen kirjan tyyli mitä milloinkin luen saattaa tarttua tänne asti. Välillä kirjoitetaan huolettomasti, välillä kirjakielellä, toisinaan slangilla, joskus huumorilla ja nyt näköjään kuin mikäkin Lorna Byrne. (eli menossa on enkeleitä hiuksissain- kirja). 
Pahoitteluni.

Eilen makeanhimon iskiessä tutkailin kaappien sisältöä ja pähkäilin joko söisin vain karkkeja, leipoisin muffinsseja, tai tekisin banaanirahakaa.
Sain kuningasidean sekoittaa kaiken keskenään. Karkkibanaani-muffinsseja.
Mitä ihmettä ajattelinkaan.

Minusta ei ikinä tule kakkujen keksijää.
Mikä järjen ääni käskee koristelemaan nallekarkeilla banaanisuklaa muffinssiin. Yök.
Jokatapauksessa itse taikina oli kerrankin yllätyksellisesti onnistunut, joten kehtaan jakaa sen täälläkin, mutta muistakaa välttää koristeluhimoa- vaikka kaapista löytyisi kaikenmaailman karamellit.

200g  voita
2dl  sokeria (tai vähän alle)
3   munaa
2tl    leivinjauhetta
3dl  vehnäjauhoja
1tl  vaniljasokeria
1  pieni banaani
n. 100-150g  suklaata

Sulata voi pehmeäksi, lisää sokeri ja vaahdota. Lisää munat yksitellen kokoajan sekoittaen.
Sekoita keskenään leivinjauhe,vehnäjauho ja vailjasokeri ja lisää ne voin, sokerin ja munien joukkoon.
Soseuta banaani ja raasta suklaa (Itsehän käytin suklaana geisha suklaalevyä ja muutamaa m&m:s karkkia, mutta suosittelen pysymään vaikka ihan tavallisessa maitosuklaassa).
Sekoita suklaa ja banaanisose taikinaan.

Sitten täytä muffinivuoat n. puoleen väliin taikinalla ja 200- asteiseen uuniin 20-30min.

Barcelonassa juhlaillan jälkitunnelmissa herättiin pehmeistä hotellilakanoista hehkeästi meikit poskilta.
Vastapainoksi niille muutamalle litralle alkoholia Lauri oli nukkuessani kipaissut jostain kulmilta luomukaupasta hakemassa meille erilaisia hedelmiä ja luomujogurtteja aamiaiseksi.
Enpä ole koskaan syönyt niin hyviä jogurtteja ja hintakin oli kuulemma alle eurossa per putilo.
Tahdon vastaavan luomubaarin kotiinkin samalle kadulle kiitos.

Aamiaisen jälkeen olo oli kuin uudestaan syntynyt ja lähdimme kiertelemään kaupungille.
Sunnuntaina kaupat olivat kiinni, joten haahuilimme vain ympärinsä, söimme tapaksia ja tuijottelimme taloja ja puita.
Illalla pikaisten päiväunien jälkeen menimme porukalla syömään sushia ravintola Nomoon ja kipusimme W-hotellin korkeuksiin vielä muutamalle drinkille.

Sunnuntai meni siinä, kuin siivillä.
Muistan sanoneeni, että ensikerralla kun menen Barcelonaan, teen sitä ja tätä. Tahdon nähdä tämän ja tuon. Noh, karu totuushan oli se, että söimme samoissa rvintoloissa kuin aikaisemminkin, kävelimme samoilla kaduilla ja näimme ne samat asiat.
Hups.