Olen istunut meidän sohvan puhki. Siis siinä on ihan kirjaimellisesti reikä nyt. Ehkä jopa kaksi.
Istun aina tässä samassa kohtaa sohvaa. En pysty katsomaan telkkaria tai olemaan tietokoneella missään muualla – tai en ainakaan haluaisi. Lauria tämä hieman ärsyttää (eli se on vaan kateellinen paikastani), koska tämä on isompi ja parempi sohva. Mutta suostuisiko hän vaihtamaan puolta sängyssä jos pyytäisin? Ei varmana. Laurilla on se kivempi puoli.

Täällä me siis aina hyöritään ja pyöritään, kinastellaan ja vaihdellaan paikkoja. Tönitään toisiamme alas penkiltä. Lauri on melkein jo oppinut siirtymään automaattisesti paikaltani pois kun olohuoneeseen tallustelen, mutta minä puolestaan kierähdän vieläkin saman tien Laurin puolelle sänkyä nukkumaan heti kun se nousee.

Nyt ompi tapahtunut jotain eriskummallista. Viime viikolla kävin Bowssa, mutta perus ”lisätään vähän kultaisia raitoja” lisäksi otin pidennykset.

Jep. Lisää aitoutta tähän päähän. Minulla olikin todella ristiriitaiset fiilikset asian suhteen. Onhan täällä paksu ja pitkä tukka omastakin takaa ja ylpeänä olen aina kaikille kertonut kysyttäessä että ei, ei ole pidennyksiä. No nyt on ja yllätyksekseni tykkään niistä vähän liikaa.

Kokemustahan minulla pidennyksistä ei ole hiuskarvan vertaa, mutta järkeilin että niiden kanssa säästäisin ehkä aikaa ja tukkaani.

Minulla oli kolme syytä kummalliseen touhuuni.
1. Omat latvani muistuttavat risumetsää missä on juuri riehunut iso metsäpalo.
2. Oletan, että kaikilla menee hermo kun aina laitan hiuksiani niin kauan.
3. En jaksa Afrikassa missä kaikilla on vähän liiankin rento surffimeininki juosta rullat päässä ja fööni kädessä koko ajan.

Ja olin oikeassa. Pidennykset on ollut päässä nyt reilun viikon ja hiukset näyttävät joka päivä aikalailla hyviltä, ilman että teen niille oikein mitään. Omani kun joutui jatkuvasti suoristusraudan väliin, lämpörullan ympärille, föönin puhallettavaksi ja hiuslakan tukehduttamaksi, jotta sain ne näyttämään edes vähän siltä miltä halusin.

Minulle sanottiin, että pidennyksissä kiharat kestävät hieman pidempään. Minusta ne kestävät ikuisesti! Saatan olla kihartanut raudalla hieman latvoja ja ne ovat nätin taipuisat vielä kahden päivänkin jälkeen.

Tietysti nämä vaativat hyvää hoitoa ja takkuuntuvatkin helposti, mutta plussia on enemmän kuin miinuksia. Ajattelin pitäväni vain Afrikan reissun ajan, mutta katsotaan miten koukutun.

Bowssa ensin kirkastettiin vähän omaa (jo keltaista) tukkaani ja värjättiin juurikasvu. Sen jälkeen Milla teippasi näppärästi yhden puntin verran 60cm pituista tukkaa kahdessa eri sävyssä päähäni. Väri sulautui omaani todella hyvin, mutta pituuttahan oli tietysti tuossa 60cm aivan liikaa ja leikattiin sitä sitten vielä lyhyemmäksi. Lopputulos oli paljon parempi mitä odotin. Olin aivan tajuttoman innoissani enkä malttanut kaupungilla pyöriessäni olla perus tuijottamatta jokaisesta heijastavasta pinnasta uusia kutrejani.

Mitäs mieltä te olette? Ero tuossa ensimmäisen ja viimeisen kuvan välillä kun on aika huikea, jos latvoja katsoo.

Meillä oli toissapäivänä joulujuhlat ystävien kesken. Änkeydyttiin ystävän omistamille saunatiloille. Istuttiin siellä ja juotiin lämmintä viiniä löylyissä, höpöteltiin tyttöjen juttuja.

Leinan äiti oli tehnyt meille sushia. Mukana oli kalkkuna susheja wasabi sinapilla ja voin kertoa että niin oudolta kun se saattaa kuulostaakin, oli  ihan mielettömän hyvää! Jos minulla olisi sushiravintola siellä myytäisiin aina kalkkuna sushia. Ravintolan nimikin voisi olla vaikka Japanese turkey!

Olisin hyvä ravintoloitsija.

Olisin myös hyvä maskeeraaja. Kulmakarvaekspertti jos minulta kysytään. Piirtelin huvikseni Leiskun kulmia ja se tyttö tuli niin onnelliseksi, että tuijotteli niitä haltioissaan vaan koko illan. Hyppeli iloisena tasajalkaa ja oli ihan outo. Japanilaiset.

Ilta jatkui Namussa kun joukkoomme liittyi lisää testosteronia. Viihdyttiin baarissa pilkkuun asti.
Minä lakkasin salaa ihmisiltä yhden kynnen siniseksi.

Sellainen järkevä ilta siis.
Nyt olo on vähän kipeä ja hassu. Olin lähtenyt kaupungille aikeissani ostaa alennusrääsyjä, mutta ostinkin normaalihintaiset kengät. Kassajonossa yritin soittaa Laurille, mutta huomasinkin vahingossa varastaneeni sen puhelimen mukaani. Oletin että se on kotona jo yhtä paniikissa kun kissansa hukannut mummo, joten lähdin juoksujalkaa kotiin viemään puhelinta takaisin. Kauheaa kännykkäriippuvaisuutta ja ne shoppailut jäi sitten siihen.

Hyvinhän se meni. Jouluaatto.

Ruuat onnistui, vähän myöhässä kyllä mutta ainakin oli kätevää pitää vieraita hieman nälässä niin kipot ja kulhot tyhjeni ennätystahtia ja ne mitä jäi jäljelle veivät kaikki mukanaan kotiin. Olin ajatellut tänä jouluna tehdä ihan vain jotain helppoa ja yksinkertaista. Havahduin siinä sitten kesken kokkailun, että olen tekemässä viittätoista eri purtavaa kahdeksalle hengelle. Helppoa joo. Hyvä Julia.

Pää hellassa ja käsi liedellä aatto liukui ohitse ennätysnopeasti. Vieraat olivat meillä viisi tuntia, mutta minusta kaikki tuntui puolelta tunnilta. Pukkikin kävi, koska talossa oli pikkuisia (ja 20-vuotias siskoni joka välttämättä halusi istua pokin polvella).  Uskon että siellä ei ole ketään joka enää joulupukkiin kovin uskoisi, niin voin paljastaa että pukki korvatunturin sijaan ostettiin Sol henkilöstöpalvelusta. Oli kyllä kätevää ja erinomainen pukki. Lasku tulee perässä.

Olin ostanut Laurille pelikonsolin joululahjaksi, piilottanut sen eteisen siivouskomeroon ja sen jälkeen fiksuna käskenyt Lauria siivoamaan joten aika hyvin piilotettu. Eipä minullekaan kovin yllätyksenä tosin tullut Laurin antamat Iittalan taikamukit ja mariskooli, koska olin ensin itse ostanut ne isoäidilleni (joka myöhemmin ilmoitti että hänelle ei saa antaa lahjoja tänä vuonna) joten Lauri sitten osti ne minulta, pisti pakettiin ja antoi ne takaisin minulle joululahjana. Että näin meillä.

Yllätyksenä kyllä tuli äidiltä saamani upea keittiöveitsisarja – mikä oli enemmän kuin tarpeen ja Laurilta vielä Marc Jacobsin lompakko. Ihana.

Kun viimeiset vieraat lähtivät meinasin nukahtaa eteisen lattialle. Olin niin poikki. Lauri raahasi minut kädestä vetäen makkariin ja siinä lipuessani pitkin parkettia katselin ympärilleni että kylläpäs oli pirskeet. Keittiö näytti siltä kun siellä oltaisiin juuri ruokittu kerrostalollinen kansaa ja olohuonekin oli aika vinksin vonksin. Nukahdin heti. Aamulla herätessä koko talo oli putipuhdas. Lauri oli siivonnut aamu neljään asti <3