Noin kolmisen viikkoa sitten lähellä sijaitseva kuntokeskus Sats sulki ovensa ja vei minun aerobisen liikuntani mukanaan. Yläkerran sali hoitaa edelleen loistavasti lihaskuntoharjoittelut, mutta enhän halua hengästyä jo kiivetessäni ne kahdeksan rappusta sinne. Minun täytyy siis keksiä jokin uusi keino kuntoni parantamiselle, nyt kun zumbat ja ja muut hyppimiset ovat kaikonneet liian kauas.
Lenkille minusta ei ole, se on todettu jo miljoona kertaa (okei, kymmenen) Pyöräilykään ei käy (tuossa ilmassa nyt ainakaan), eikä edes kävely. Olen oikeasti vain liian laiska ja kärsimätön ja jos minulla ei ole muuta tekemistä kuin porskuttaa eteenpäin yksinäni ajatuksieni kanssa, rupean haaveilemaan ja törmään sitten luultavasti puuhun.

Vieressä tosin on palloiluhalli. Olenkin yrittänyt muutaman viikon ajan sinne soittaa ja varata aikaa minulle, Laurille ja sulkapallolle.  Ei siis mitään tennistä- ei katso ranteet kestä. Sulkapalloa sen olla pitää. Jokatapauksessa ongelma on se, että tykkään liikkua silloin kun mieli tekee. En luultavasti silloin kun on pakko, koska on viikko sitten varattu sulkapalloaika.

Täten olen päätynyt kolmeen vaihtoehtoon:
a. Ylikallis kausikortti Elixiaan.
b. Nindendo wii liikuntapeli.
c. rappusten käveleminen hissin sijaan.

Kallistun vaihtoehto C:hen, ellei joku nyt heitä ilmoille jotain tosi hyvää ideaa.
P.s uiminen ja varsinkin hiihto on kiellettyjen listalla.

Minä voin nyt tehdä pienen paljastuksen teille. Vaikka kuinka ahkeroisin keittiössä ja kasaisin lautasille mitä mainiomman näköisiä luomuksia silti Laurin suosikkina on ihan alusta asti pysynyt Spaghetti jauhelihakastikkeessa.
Helppo ja nopea kastike- suoraan purkista tietysti menee ja ylittää kaikki itsetehdyt pöperöt ja vaivannäöt. No okei ei ehkä ihan aina, mutta kestosuosikkina pysynyt jo monta vuotta.

Ja vuosia sitten myös ensimmäinen ruoka mitä koskaan Laurille tein. Se ratkaiseva hetki itseasiassa, mistä meidän koko tarinamme tavallaan lähti, koska Laurihan ihastui minun “kokkaustaitoihini” :D Siis ilmeisesti siihen, että keitän spaghetin ja ruskistan jauhelihan ja kaadan purkista kastikkeen päälle. Urpo.
No tie miehen sydämeen käy helposti suun kautta.

Minulta kun vielä niin usein kysytään miten jaksan nähdä niin paljon vaivaa keittiössä, enkö koskaan esim tee vain makaronilaatikkoa. Niin tässä on nyt tämä meidän taloudemme makaronilaatikko.

Vaativa annos kun kaipaa kunnon selostuksen ja paljon kuvia valmistusprosessistaan olkaa hyvä:

Salainen ainesosa: dolmio classic bolognese kastike.
Naudan jauhelihaa 400g
Paprika
Kaksi keskikokoista sipulia
valkosipulinkynsi
Spaghettia
Mausteita. Pippurisekoitus, suola, jauhelihamauste, grillausmauste.

Puserrettu valkosipuli, tilkka öljyä ja pilkotut sipulit pannulle.
Kun sipulit on kuullotettu, lisätään jauheliha, mikä maustetaan vielä sen ollessa raakaa. Jauhelihamaustetta saa laittaa paljon ja muitakin aika runsaasti.
Jauhelihan ollessa melkein kypsää lisään pilkotut parikat ja kypsennän jauhelihan loppuun.
Sekaan purkillinen dolmiota ja annetaan hautua hetki. Voilá!
Spagetin kaikki osaa keittää pussin ohjeiden mukaan. Toivottavsti.

Näin unta, että myin ensimmäisen kuvan uimalakkeja joskus hamassa tulevaisuudessa kesäaikaan iäkkäämmälle sukupolvelle, koska se oli ainut tapa suojata heidän päätään enää joka vuosi voimistuvalta auringonpaahteelta. Olin ainut joka oli pelastuksen keksinyt, mutta kukaan ei uskonut minua ja mummoja tipahteli lämpöhalvauksen kourissa, kuin kärpäsiä.

Olo ei edes ollut hämmentynyt aamulla, koska tämä oli kummalisten unieni kirjosta se melkein normaalein. Yleensä omistan miehen sukupuolielimet, juttelen kuolleiden kanssa, tai paras kaverini on Johanna Tukiainen. Yleensä nämä kaikki vielä samalla kertaa.

Pointtiahan minulla nyt ei tässä olllut yhtään sen enemäpää kuin unessanikaan järkeä, mutta koska kaivoin jo turbaanikuvan esille, päätin samalla kaivaa muita kesäasuja, ihan vaan että muistuttaisin itseäni miten kylmä tuolla ulkona on ja miten huoleton pukeutuminen on vielä monien kuukausien päässä.

Tuolla lumikinoksien keskellä rusketuksen rippeet ja huonolaatuinen aurinkopuuteri antaa kasvoilleni kauniin läikykkään oranssin hehkun. Hiukseni puolestaan aurinko on haalentanut lähestulkoon harmaiksi ja olenhan muutenkin huolehtinut niistä yhtä hyvin kuin esm. rikkaharjastani.
Onneksi keskiviikkona on aika kampaajalle ja olen jopa menossa kasvohoitoon lähiaikoina. Olen viimeksi käynyt kasvohoidossa kuusi vuotta sitten ja sekin oli ensimmäienn kertani.
Aika jännää.

Siihen asti voinkin nukkua pitkään ja välttää lumikinoksista päiväsaikaan hehkuvan armottoman sporttivalaistuksen.