Huomaako kukaan kuvissa mitään uutta? (Se olisi vähän pakko huomata koska tuttu, turvallinen ja kauttaaltaan beige asuni ei ainakaan ole uutta).

Minulla, tai siis Laurilla oli hyppysissään Canonin EOS 600D.
Kyllä minä tuosta kapistuksesta vielä selvää otan, kunhan saan enemmän kuin viisi minuuttia aikaa siihen tutustua (ja kun olen lukenut kaikki ne ”näin otat parempia kuvia” – kirjat. Ehkä käynyt myös jollain kurssilla ja löytänyt pari kadonnutta aivosolua).

Olen muuten suihkuttanut noihin pitsisiin Jeffrey Campbelleihin ehkäpä parin purkillisen verran suojasuihketta. Tekisi mieli myös mm. kääriä ne suojamuoviin. Olen näin jälkiviisaana mietiskellyt vain, että sitten jos – ja kun- ne likaantuvat, niin miten ikinä saan ne puhtaaksi.
Nyt sipsuttelen näillä kuin jalassani olisi käsityönä hennoilla höyhenillä, aidoilla timanteilla ja vaikka keijupölyllä koristellut vitivalkoiset museojalkineet. Vielä ei ole likaiset.

Olin uudestaan ja edelleenkin erittäin amatöörimäisin ottein “mallina” Roxien uutuuksille. Tällä kertaa muita bloggareita ei ollut, mutta hauskaa oli silti.

Nettisivuilla näkyy vain ihan muutama uutukainen, mutta niidenpäs joukossa onkin vaatteista parhain, eli suosikkini ja itsenikin omistama Maggie + Me:n valkoinen mekko. Se on ihana. Ja erittäin valkoinen, eli ei punaviinilasin kaveri, tai puuterin, tai läikkyneen kahvin. Sen verran kovassa käytössä ollut mekkoihanuus, että ihan kaikelta tältä en kömpelyyttäni ole voinut välttyä. Onneksi tuli peruspesussa puhtaaksi ja nyt voidaan onnellisena lähteä yhdessä Berliiniin sotkemaan lisää.

Lisää uutuuksia tai ainakin ne päälläni kuvatut saapuvat sivuille muutamien viikkojen päästä :)

Nyt kun reissupostaukset on saatu päätökseen on uusien aika! Hieman vaatimattomammin seuraava kohde on Berliinissä ja pidennetyn viikonlopun verran. Lähdemme huomenna ja palaamme maanantaina.

En oikein tiedä miksi päädyimme juuri Berliiniin. Olen kyllä aina halunnut siellä käydä. Tai aina ja aina, siitä lähtien kun nyt muutaman vuoden sisällä lukuisat tuttavat ovat kaupunkia kehuneet.

Varasimme hotellin NH Berlin Kurfuerstendamm Charlottenburgista. Kuulin että lähellä on kauppoja – haluan shoppailla. Lauri haluaa eläintarhaan ja sitten me molemmat haluamme syödä. Mukaan pitänee mahduttaa vielä parit nähtävyydetkin. Vinkkejä? (Uskokaa pois teihin verrattuna kaikenmaailman TripAdvisorit ja Lonely Planetit on ihan turhia. Parhaat jutut kuulee aina täältä).
Eläintarhan sijainnin taidankin jo tietää, mutta jokin tietty museo, rakennus, taikka alue mikä kannattaisi käydä katsomassa? Parhaat ostospaikat ja ihanat ravintolat? Kiitän ja kumarran jo etukäteen. Olette parhaita <3

Olin miltei unohtaa New Yorkin – matkamme viimeisen etapin. Lyhyesti sanottuna, olisi pitänyt kirjoittaa se lista ja piirtää kartta. Meillä meni aivan liian kauan pohtimiseen, pähkäilyyn ja ehkä vähän eksymiseenkin. Paljon jäi näkemättä, mutta niistä mitä nähtiin nousi kärkisijoille Soho ja Meatpacking District. Jälkimmäisessä oleskelu johti meidät tähän kummalliseen seikkailuun saada käsiimme se poliisin virkapaita.

Istuimme iltaa pienessä baarissa, kun luoksemme tuli mies juttelemaan. Poliisimies hän esitteli. Minähän skeptisenä pallon tallaajana en uskoisi vaikka partion kanssa olisi siihen pyllähtänyt. En tiedä miksi, mutta pyysin terävänä tyttönä kuitenkin virkamerkkiä näytille. Se ei nyt sujunut ihan niinkuin elokuvissa. Poliisimies ei siis vilauttanutkaan takkinsa povaria vaan naurahti vain, että eihän hän vapaa-ajalla kanna asettakaan mukanaan. No, tämähän minut vasta epäileväksi saikin, mutta luovutin kun miehen virkapari tuli paikalle ja ohikulkevat tutut huikkasivat poliisitervehdyksiä.

Illan päätyttyä taksia tuloksetta pyydystäessämme saapui herra poliisit uudestaan paikalle. Ehdottivat kohteliaasti että saamme heiltä kyydin, jos emme jaksa taksia odottaa. Kiitos ei sanoin, mutta sittenpäs alkoi sataa, taksit tipotiessään, tai tupaten täynnä. Mitä nyt poliisin kanssa voisi tapahtua?

Nousimme kyytiin. Matkalla hotellillemme poliisi kävi tankkaamassa oman poliisilaitoksen parkkihallissa. Siellä oli ihan oma bensa-asema. Tai no, pikemminkin yksi bensapumppu. Tässä vaiheessa poliisipäällikkökin saapui paikalle ja silloin keksi tankkaava poliisi pyytää meille virkapaitoja. Niissä oli kuulemma sama merkki, kuin virkamerkissä mitä hänellä ei ollut minulle näyttää. Fair enough tokaisin ja ihmettelin mitä minä sillä paidalla oikein nyt tekisin.

Tankki täynnä ja paidat sylissämme jatkoimme matkaa. Ajelimme ihan hissukseen, kunnes kuulin sireenin ääniä takaaltani. Poliisit halusivat pysäyttää meidät. Siis meidät ja poliisit. Minusta se oli hurjan jännittävää. En tiedä mitä odotin, mutta olin aika pettynyt kun poliisit vain vilauttivat jotain korttia poliisille ja tämä toivotteli hyvät illanjatkot. Jaahas.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Emme joutuneet kidnapatuiksi, vaan pääsimme turvalliseti kotiin. Poliisimiehet toivottivat hyvät yöt ja ajelivat tiehensä. Että sellainen poliisipaita tarina.