Tuossa jokunen aamu sitten päätettiin kauniin ilman kunniaksi testata jokin uusi kahvila. Spontaanisti uusi on ei niin hyvä idea. Heti kun vastaan tulee se kysymys että no, mikä ravintola valittaisiin niin minun pääni sisäinen eat.fi kokee errorin ja jäljelle jää vaan tyhjyyttä ja kysymysmerkkejä. Ihan joka kerta ja kaupanpäälle unohdan varmaan kotiosoitteenikin.

Puolentunnin pohtimisen jälkeen mieleeni kuitenkin hiipi hirveällä vaivalla Jannan joskus mainitsema kahvila jossain. Näin aikamoisen työn että lopulta sain kyseisen lafkan nimen selville, mutta lopultahan se osoittautui olemaan Cafe Engel ja ihan siinä tuomiokirkon kupeessa. Hauskaa, että kyseessä oli tietysti historiallinen rakennus, mahtava sijainti ja näin ollen tietääkseni erittäin tunnettu kahvila, jonka olemassa olosta en ollut lähimaillakaan kartalla. Parempi myöhään kun ei milloinkaan jne.

Kahvila osoittautui vaivan arvoiseksi ja mikä parasta aamiaista sai näin kesäaikaan klo 17 asti. Minusta aamiaista pitäisi aina saada viiteen asti!
Lista oli myös kattava ja sisäpiha oikein suloinen. Koin Laurin kinkkujuusto toastia maistaessani annoskateutta, mutta oli oma ranskalainen aamiaisenikin croissantteineen, juustoineen ja hedelmineen oikein mukava. Taidan ottaa missiokseni testata Engelin jokaisen aamiaisen. Listalla oli ranskalaisen lisäksi ainakin Engelin, energia, englantilainen, luomu- ja perinneaamiainen, sekä kaikkea muuta.

Valkoinen hame, minkä joskus hankin JC:n alennusmyynneistä oli täysin unohtunut kaappini perälle. Osittain tahallisesti, nimittäin hameen alla oleva alushame oli aivan laittoman lyhyt ja koska päällimmäinen kangas on läpinäkyvää oli lopputulos mitäs muutakaan kuin puoliksi näkyvä takapuoli.
(Tämänhän olisin huomannut jo sovituskopissa, jos sinne olisin ikinä jaksanut raahautua).

Tänään koitin taas pitkästä aikaa sovittaa tuota hametta päälleni, mutta eihän se homma vaan toiminut. Kaikessa luovuudessani kiskaisin sitten vanhan valkoisen tuubitopin itselleni toiseksi ja peittävämmäksi alushameeksi. Loistava ideahan se oli – ainakin siihen asti kunnes toppi lähti rullautumaan ylöspäin ja minä jouduin kiskomaan sitä jatkuvasti käsi hameen alla alas päin.

Ajan kanssa teen tuolle hameelle vielä kokonaan uuden alushameen, ihan oikean ja ompelen sen siihen kiinni ja pistän jonkun kiristysnauhan ja.. Niin.

Poronkäristystä. Sitähän Ryanin piti saada viimeisenä päivänään.
Valitettavasti vain kaikki ravintolat, missä olisin halunnut poroa Etelä-Afrikkalaisten vieraideni syövän olivat sulkeneet ovensa heinäkuun ajaksi.
Päädyimme sitten minnekäs muuallekaan kuin turistiravintola Savottaan. Eikä sieltä edes saanut käristystä, piti tyytyä poron sisäpaistiin.

Savotassa istuimme ravintolan tunnelmallisella sisäpihalla. Juuri ihanteellinen paikka viettää lämmintä iltaa ja nauttia raikkaasta ilmasta kun edellisenä päivänä ilta oli ehkä venynyt hieman pitkäksi ja olo oli hieman levoton. Tarjoilija vielä vitsaili meidän krapulastamme, Saara tanssi humppaa ja minun pääni oli räjähtää taustalla kovaa soivasta suomimusiikista.

Vaikka olo oli kyllä mukavan kotoisa ja palvelu rentoa, niin ruoka ylsi valitettavasti vain ihan hyvää- tasolle. Eikä ihan hyvää riitä siihen miten paljon annoksistamme pulitimme. Aivan täysin ylihinnoiteltu ravintola, mutta tulipahan sekin testattua.

Alkupalalautanen 22 euroa, lohikeitto 16 euroa, poron sisäpaisti 28 euroa ja olut 8 euroa. Noista numeroista viis, jos olisin saanut ihanan ruokaelämyksen, mutta mielestäni sain vain todella tavallista lohikeittoa ja kalliin laskun.

Taas tuli tallusteltua läpi vanhankaupungin, ihan kohta tunnen jokaisen kolkan sieltä. Ensimmäisenä päivänä sää oli kolea ja harmaa, mutta seuraavana päivänä keskiaikaiseen miljööseen paistoi ihanasti aurinko ja kaikki näytti niin paljon pirteämmältä.

Emme oikein tehneet muuta kuin kävelimme ympäriinsä – minä linkutin. viisi tuntia tarpomista ylä-ja alamäkiä mukulakivillä ei ole ehkä se ihan oikea keino parannella kipeää nilkkaa, mutta siinähän se meni irvistellen.
Kaupoissa kävimme vain Rottermann ostoskeskuksessa ja syömässä jossain perus terassilla ja Ribessä. Ribe oli harmikseni pettymys viimekertaiseen, mutta palvelusta ja hinta-laatusuhteesta edelleen plussaa.
Kaikenkaikkiaan kaunis kaupunkihan se on edelleen ja halpakin vielä. Turisteja parveili joka nurkassa mielettömästi, mutta sellainenhan olin itsekin ja varmasti otin vielä kuviakin enemmän kuin bussillinen japanilaisia yhteensä.