Tämä viikonloppu vie minulta taas kaikki voimat. Liikaa jääkiekkoa, liikaa juhlia ja liikaa töitä. Kaikki samaan torstai-sunnuntai kasaan. En osaa jäädä mistään paitsikaan, joten jos juoksen tuolla pää kolmantena jalkana, niin siitä voin syyttää vain itseäni.

Kiireen kertoo parhaiten makuuhuoneemme vaatekasa keot. Vielä torstai päivällä niin tiptop huone näyttää siltä kun jokainen Helsingin vaatekeräyspiste olisi räjähtänyt sinne.  

Lisäksi olen kovin hämmentynyt, koska olen hukannut lempihousuni. Ne ovat olleet kadoksissa jo kohta kaksi viikkoa. Kadonneet jonnekin kadotettujen housujen maailmaan.
En ikinä hukkaa mitään (paitsi kerran ne auton kesärenkaat) ja siksi olenkin ymmälläni. Ensin etsin niitä kaikista loogisista paikoista – pyykkikorista, kaapeista, sängyn alta ja niistä kasoista, mutta ei. Oli pakko katsoa läpi vessat ja keittiökin. Kerran olin unohtanut kännykkäni jääkaappiin, mutta sentään siellä ne eivät voi olla.

Mutta mitäpä minä housuilla, kun maksihameet on mukavampia.
Lähdenkin nyt harmaan helmani kanssa syömään ja tuijottamaan sitä jääkiekkoa.

Mukavaa lauantaita ♡

Uudet Zaran sandaalit näyttävät orvoilta kenkähyllylläni tolppakorkojen välissä.
Tolppakorot ovat turvalliset ja mukavat, mutta en voinut vastustaa kiusausta ostaa näitä siroja pikkuisia.
Niitä vilisee liikaa jokaisessa blogissa, lehdessä ja kaupan hyllyllä.

Minulla oli vastaavanlaisia nuorempana kyllä. Muistan erityisen hyvin miten ne tykkäävät uppoutua muovimattoihin, miten kivaa niistä varmasti on sujahtaa jokaisen mukulakiven väliin – tai parhaimmassa tapauksessa porautua tanssilattialla jonkun tuntemattoman ihmisen paljaaseen jalkapöytään.

Piikkikorot ovat ilkeitä.

Ilkeimmillään ne olivat kerran kun asuin vielä Espoossa ja matkustin joka päivä junalla kaupunkiin.
Olin tapani mukaan myöhässä jostain juhlista ja juoksin korot kopisten juuri Rautatieasemalle saapuneesta junasta sisälle asemaan. Tietysti pääovien edessä on maratonimatka reikäistä muovimattoa ja onnistuin heti alkumetreillä upottamaan toisen koroista sinne. Yrittäessäni kiskoa sitä ylös, upposi toisenkin kengän korko ja minä – mitäs muutakaan – kun kaadun kontalleni matolle.
Matolle, minne perässäni tallusteli koko junallinen kansaa. Siinä oli varmaan näky avata ovi kun joku tyttörassukka pyllistää muovimatolla kengät kiinni matossa, kuin sementissä.

Toissapäivänä nämä jalassani en kuitenkaan yllätyksekseni kaatunut ja vierinyt kaikkia mäkiä alas.
Kävelin vielä mukulakivillä ja muutaman muovimatonkin yli.

Ehkäpä korkoihin tottuneet jalkani osaavat nyt paremmin. Ehkä 10,2 cm korko on liian helppo.
Kengät tuntuivat jopa mukavilta.

Bleiseri // Gt
Paita // Mango
Housut // Gt
Laukku // Bianco
Kengät // Zara

Miksi olenkaan pysynyt poissa Gaijinista niin kauan?
Söin siellä eilen yhden täydellisimmistä aterioista aikoihin ja kyselin itseltäni monesti, mikä ihme minut on saanut Gaijinin melkein vuodeksi unohtamaan.

Ateria oli itse asiassa niin täydellinen, että pitää tulla nyt ihan tänne asti kertomaan mitä söin. 

Alkuun snackseista otimme PORK BUNEJA (possunkylkeä, togarashimajoneesia, pikkelöityä kurkkua, pehmeää leipää. 5€)  Koska nämä ovat lemppareitani, jouduin syömään niitä kaksi. Lauri söi neljä. Neljä!

Dim Sumeista KIMCHI PORK & TIGER PRAWN SHU MAI  (possulla ja tiikeriravulla täytetty, höyrytetty dim sum, kimchiä 3€)
ja CHINESE LAMB BALL (hienonnettua lammasta, seesami-teriyaki dressing 3€)

Mahtava alkupalatrio.

Pääruuaksi otimme tarjoilijan suosittelemaa BO SSÄM GAIJIN (grillattua possunkylkeä, salaatinlehtiä, pikkeleitä, kimchiä, seesamdressing, chilipaste 33€)

Ateria mikä kootaan salaatinlehdelle ja syödään käsin. Possua, kastikkeita, kurkkua, kimchiä! Yritin tunkea kaikkea pikkuruiselle lehtiselle ja kastiketta vain valui pitkin sormia kun ahmin taas menemään. Oli ihan mielettömän hyvää. Täydellisyyttä hipovaa.
Jaoimme annoksen, mutta Lauri ei pystynyt ähkyltään (kiitos neljän ssam minin) syömään omaa osuuttaan loppuun, joten minä mieluusti lopettelin lautasen yksikseni viimeistä salaatinlehteä myöten.

Pääruoka annossuosituksena puhun ehdottomasti tämän Bo ssäm Gaijinin puolesta nyt ehkä ikuisesti.
Useimmitenhan syön Gaijinissa vain alkupaloja – koska pääruuat eivät ole oikein kolahtaneet, mutta nyt vei minut ihan mennessään tämä lehtikäärökarnevaali.

Olin tavattoman ruokaonnellinen tuon aterian jälkeen.
Onneani häiritsi pikkuriikkisen vain viereisen pöydän keski-ikäiset naiset jotka olivat ehkä unohtaneet muutaman viinilasin myötä, että ravintolassa oli muitakin.

En ehkä tosiaan olisi halunnut kuulla mitä ongelmia heidän lapsillaan oli koulussa, en varsinkaan sitä, että heidän mielestään heidän poikien piti olla miehiä ja antaa kiusaajilleen takaisin turpiin, koska heidänhän lapsensa eivät mitään hinttejä ole (tässä vaiheessa koko ravintola mulkaisi naisten pöytään hieman paheksuvan katseen, mutta eivätpähän he olleet moksiskaan). Tarinointi jatkui luontevasti naisten omiin koulukiusaamis kokemuksiin, mistä jatkettiin parisuhdeongelmilla ja luoja ties millä mitä en halunnut tosiaan tietää, enkä kehtaa tänne edes kirjoittaa.

Gaijin on kiva ravintola, mutta kaikki siellä käyneet tietävät, että pöydät ovat todella, todella lähellä toisiaan. Tuntui siis kuin olisin kirjaimellisesti istunut koko illallisemme ajan näiden naisten pöydässä.
Opin puolessa tunnissa jokaisen nimen, lapsen nimen, miehen nimen, jopa horoskoopin ja elämäntarinan ekasta luokasta tähän päivään. Lopuksi sain kuulla elämänohjeita ja meikkivinkkejä.

Ja uskokaa pois kun sanon, että yritin kovasti olla kuuntelematta.

Eilen minun ja ystäväni kahvihetkeä Stockmannin Robert’s coffeen terassilla viihdytti paidattoman miehen show.

Ne jotka ehtivät ajatella että tiirailimme jotain pyykkilauta adonista, niin ehei. Ei sinne päinkään.
Pikemminkin minusta tuntui, että katselin tripillä olevan kylähullun oman pään sisäisiä olympiakisoja.

Paidaton mies (jolla oli verkkarit jalassa, mutta kireät bokserit niiden päällä) aloitti kuulantyönnöllä.
Kolmen sepän patsaalta kuvitteellinen kuula heitettiin pyörähdystekniikalla luultavasti jonnekin päin Stockmannin sivuseinää, mutta kovin keskittyneesti ja ammattimaisin ottein.

Muutaman kuulan jälkeen, herra istui patsaan juurelle pitämään kahvitauon, kunnes alkoi jalkapalloharjoitukset.

Jalkapallon jälkeen oli taas kahvihetki, mitä seurasi oma henkilökohtainen lempparini – sumopaini.
Hämmästelin hieman tässä vaiheessa, miten rauhassa paidaton mies verkkariboksereissaan sai leikkiä sumopainijaa keskellä vilkasta katua.
Kukaan ei antanut edes kummaksuvia katseita.

Ehkäpä ihmiset sekoittivat sen nykytanssiesitykseen.

Esitys se oli joka tapauksessa. Itse katsoin kuitenkin parhaakseni poistua paraatipaikoiltani hyvänsään aikaan, ennen kuin miehellä alkaisi vaikkapa uimahyppyharjoitukset.

Jatkoimme tietämme tylsään Zaraan.

Ostosreissulta ei löytynyt mitään mieltä mullistavaa, mutta ehkä hyvä niin.
Nautin melkein enemmän vain siitä, miten helppoa sovituskoppirumba on hoitaa maksimekossa ja ballerinoissa. Ei tarvitse edes kumartua vaatteiden vaihdossa. Olenhan hieman laiska.

Maksihame & ballerina kausi on niin alkanut.

Takki // Zara
Neule // Zara
Hame // Bershka
Laukku // Mulberry
Kengät // Tory Burch
Aurinkolasit // Burberry