Barcelonassakin syksy alkoi jo näkyä, puut kellersivät ja ilma oli raikas- kaikkialla oli silti yhtä kaunista.
Maanantaina alkoi satamaan kaatamalla. Ukkonen kuulosti atomipommilta, ihmiset kaduilla jopa kirkuivat ja säntäilivät sinnetänne. Harva uhmasi kaatosadetta kävelemällä kadulla. Kaikki kökkivät lähimmässä sateensuojassa ikuisuuden.
Paitse me.

Olimme ostoksilla. Meillä oli hätäisesti ostettu sateenvarjo, mikä oltiin koristeltu pikkuihmisillä ja molemmilla sylit täynnä ostoskasseja. Sateenvarjo vuosi läpi ja paperikassit pettivät kastuttuaan. Maassa oli vettä varmaan nilkkoihin asti, mutta minusta se oli hauskaa. Nauroin rämpimisellemme kippurassa ja kirjaimellisesti ne vedet silmissä.

Kaupat tulvivat ihania syysvaatteita ja olisin voinut viettää jokaisessa erikseen pidemmän ikuisuuden tuhlaten ennakkoon koko seuraavankin palkkani. Mies kintereillä ei tosin viitsinyt viikkoa kierrellä, mutta kyllä muutama ihana villaneule ja parit kengät ehtivät lähteä mukaan. Laurikin löysi kokonaisen uuden vaatekerran ja päästiin lopulta tyytyväisinä, väsyneinä ja litimärkinä hotellille nukkumaan.

P.s Luin tekstini läpi ja kylläpäs kuulostin oudolta. 
Hämmentävää, miten sen kirjan tyyli mitä milloinkin luen saattaa tarttua tänne asti. Välillä kirjoitetaan huolettomasti, välillä kirjakielellä, toisinaan slangilla, joskus huumorilla ja nyt näköjään kuin mikäkin Lorna Byrne. (eli menossa on enkeleitä hiuksissain- kirja). 
Pahoitteluni.

Barcelonassa juhlaillan jälkitunnelmissa herättiin pehmeistä hotellilakanoista hehkeästi meikit poskilta.
Vastapainoksi niille muutamalle litralle alkoholia Lauri oli nukkuessani kipaissut jostain kulmilta luomukaupasta hakemassa meille erilaisia hedelmiä ja luomujogurtteja aamiaiseksi.
Enpä ole koskaan syönyt niin hyviä jogurtteja ja hintakin oli kuulemma alle eurossa per putilo.
Tahdon vastaavan luomubaarin kotiinkin samalle kadulle kiitos.

Aamiaisen jälkeen olo oli kuin uudestaan syntynyt ja lähdimme kiertelemään kaupungille.
Sunnuntaina kaupat olivat kiinni, joten haahuilimme vain ympärinsä, söimme tapaksia ja tuijottelimme taloja ja puita.
Illalla pikaisten päiväunien jälkeen menimme porukalla syömään sushia ravintola Nomoon ja kipusimme W-hotellin korkeuksiin vielä muutamalle drinkille.

Sunnuntai meni siinä, kuin siivillä.
Muistan sanoneeni, että ensikerralla kun menen Barcelonaan, teen sitä ja tätä. Tahdon nähdä tämän ja tuon. Noh, karu totuushan oli se, että söimme samoissa rvintoloissa kuin aikaisemminkin, kävelimme samoilla kaduilla ja näimme ne samat asiat.
Hups.

Kun lentokenttäpenkeillä oltiin nukuttu niskat jumiin, mahassa turposi kolme bratwurstia ja lentokoneleipä oli oikein hehkeä olo liittyä siitä suoraan muun juhlakansan joukkoon.

Yhdeksänhenkisessä suomalaisporukassamme tallustimme sitten kohti uutta yökerhoa, mikä sijaitsi jossain kaukana rantakadun perus turistibaareista ja sehän sopi meille.
Paikallinen ystävämme oli järkännyt yökerhossa meille pöydät koreaksi ja eihän siinä kauaa mennyt kun väsymys vaihtui herttaiseen humalaan ja turvonneet jalat tanssikelpoisiksi.

Siinäpä pitkästä aikaa erittäin hauska ja hieman sekavahko ilta. Jopa laiskaLauri- joka ei yleensä juo kuin yhden kaljan innostui juomaan shotteja ja drinkkejä kilpaa meidän muiden kanssa.
Valokuvat joutuivat käymään läpi rankan sensuurin. Olin nauraa itselleni pissat housuun selailtuani yli sataa sekavaa kuvaa (sen siitä saa kun jokainen haluaa vurollaan lainaa kameraani mukavassa muutaman promillen humalassa) ja mietin miten mahdottoman noloilta olemmakaan ulkopuolisten silmin näyttäneet.
No, sellaista sattuu.

Kello on triljoona ja aamulla lähtee lento ylläripylläri Barceloonaan.
Siellähän kun ei olla tarpeeksi oltu.

2009 syksy

 2010 alkusyksy

 2010 loppusyksy

  
2011 kesä

Näin hienosti sitä kierretään maailmaa. Siis mikä Lontoo, Rooma, Pariisi? Okei, yritys on ollut kova, mutta aina päädytään tänne. Tälläkertaa kohde ei tosin ollut mitenkään päätettävissäni. Kyseessä on ystäväni synttärimatka ja oli kaupunki kuinka koluttu tahansa, olen silti yhtä innoissani!