Tämä viikonloppu vie minulta taas kaikki voimat. Liikaa jääkiekkoa, liikaa juhlia ja liikaa töitä. Kaikki samaan torstai-sunnuntai kasaan. En osaa jäädä mistään paitsikaan, joten jos juoksen tuolla pää kolmantena jalkana, niin siitä voin syyttää vain itseäni.

Kiireen kertoo parhaiten makuuhuoneemme vaatekasa keot. Vielä torstai päivällä niin tiptop huone näyttää siltä kun jokainen Helsingin vaatekeräyspiste olisi räjähtänyt sinne.  

Lisäksi olen kovin hämmentynyt, koska olen hukannut lempihousuni. Ne ovat olleet kadoksissa jo kohta kaksi viikkoa. Kadonneet jonnekin kadotettujen housujen maailmaan.
En ikinä hukkaa mitään (paitsi kerran ne auton kesärenkaat) ja siksi olenkin ymmälläni. Ensin etsin niitä kaikista loogisista paikoista – pyykkikorista, kaapeista, sängyn alta ja niistä kasoista, mutta ei. Oli pakko katsoa läpi vessat ja keittiökin. Kerran olin unohtanut kännykkäni jääkaappiin, mutta sentään siellä ne eivät voi olla.

Mutta mitäpä minä housuilla, kun maksihameet on mukavampia.
Lähdenkin nyt harmaan helmani kanssa syömään ja tuijottamaan sitä jääkiekkoa.

Mukavaa lauantaita ♡

Eilen minun ja ystäväni kahvihetkeä Stockmannin Robert’s coffeen terassilla viihdytti paidattoman miehen show.

Ne jotka ehtivät ajatella että tiirailimme jotain pyykkilauta adonista, niin ehei. Ei sinne päinkään.
Pikemminkin minusta tuntui, että katselin tripillä olevan kylähullun oman pään sisäisiä olympiakisoja.

Paidaton mies (jolla oli verkkarit jalassa, mutta kireät bokserit niiden päällä) aloitti kuulantyönnöllä.
Kolmen sepän patsaalta kuvitteellinen kuula heitettiin pyörähdystekniikalla luultavasti jonnekin päin Stockmannin sivuseinää, mutta kovin keskittyneesti ja ammattimaisin ottein.

Muutaman kuulan jälkeen, herra istui patsaan juurelle pitämään kahvitauon, kunnes alkoi jalkapalloharjoitukset.

Jalkapallon jälkeen oli taas kahvihetki, mitä seurasi oma henkilökohtainen lempparini – sumopaini.
Hämmästelin hieman tässä vaiheessa, miten rauhassa paidaton mies verkkariboksereissaan sai leikkiä sumopainijaa keskellä vilkasta katua.
Kukaan ei antanut edes kummaksuvia katseita.

Ehkäpä ihmiset sekoittivat sen nykytanssiesitykseen.

Esitys se oli joka tapauksessa. Itse katsoin kuitenkin parhaakseni poistua paraatipaikoiltani hyvänsään aikaan, ennen kuin miehellä alkaisi vaikkapa uimahyppyharjoitukset.

Jatkoimme tietämme tylsään Zaraan.

Ostosreissulta ei löytynyt mitään mieltä mullistavaa, mutta ehkä hyvä niin.
Nautin melkein enemmän vain siitä, miten helppoa sovituskoppirumba on hoitaa maksimekossa ja ballerinoissa. Ei tarvitse edes kumartua vaatteiden vaihdossa. Olenhan hieman laiska.

Maksihame & ballerina kausi on niin alkanut.

Takki // Zara
Neule // Zara
Hame // Bershka
Laukku // Mulberry
Kengät // Tory Burch
Aurinkolasit // Burberry

Äitienpäiväkahveilla oli tänään uusi tulokas. Äitini uusi kissa.
Lauri omi sen itselleen heti ovesta sisään astuttuamme. Istui hievahtamatta parvekkeen sohvalla kun kissanpentu otti päikkäreitä sen sylissä. Minä tuijotin niitä molempia siinä auringonpaahteessa. Suloinen näky.

Tämä luppakorva kun on vielä erityissuloinen tapaus. Rodultaan Scottish fold ja nimeltään Ponyo. Tyttökissa, vaikka nimen perustella se voisi olla poikakin, tai poni, tai Japanilaisen animaatioelokuvan kala.

Lauri haluaa sen meille ehdottomasti lainaan.

Kissan ihmettelemisen lisäksi sunnuntai on valunut ihanassa säässä ja hyvän ruuan parissa nopeasti iltaa kohti. Olen rättiväsynyt ja haluaisin mennä jo nukkumaan, mutta liikaa hoitamattomia asioita rästissä. Haluaisin luvata itselleni että ensi viikko on “hoidan kaikki asiat” -tehoviikko, mutta silloin se ei ainakaan sitä ole.

Kivaa maanantaita kaikille :)