Indiedaysin Sunsilk -kampanjan parissa taas. Aikaisemmassa postauksessa kehotin teitä osallistumaan kilpailuun Ibiza kampauksilla, mutta tähän postaukseen keräsinkin kaikki omat suosikki lomakampaukseni. – Tai tavan vältellä niiden tekoa.
Joka tapauksessa, ne varmat ja helpot tukkatavat, mihin turvautua kun hiukset ovat sekaisin merivedestä, kihartuneet kosteudesta, tai muuten vaan haluaa viettää aikaa muualla kuin hotellihuoneen vessassa suoristusrauta kourassa.

Teiltä ei varmaan ole mennyt ohi, että viimeaikoina suosikikseni on noussut donitsinuttura. Kestävä ja tiukka, ei hetkauta Kapkaupungin kova tuuli, tai Meksikon Karibian meressä polskiminen. Olen joskus jopa nukkunut tämä päässä ja se onkin ollut seuraavanakin päivänä ihan kelpo kunnossa.
(Teen nutturan rullaamalla ponnarin hiuksia donitsin ympärille latvoista kohti päätä. Tarkempaa tekotapa ohjetta tulossa myöhemmin).

Ponnari letillä. Kautta aikojen suosimani “bad hair day” -kampaus. Parasta juuri ulkomailla, kun pesuväli on saattanut hieman venyä ja hiusten takut voi piilottaa letin sekaan.
Toisinaan pujotan lettiin mukaan silkkinauhan antamaan sille ryhtiä, mutta hyvin se menee ilmankin.

Puoliponnari. Tykkään pitää hiuksiani auki, mutta siinä on yllättävän kova työ. Tämä on laiskanmiehen hiukset muka auki -versio.

Luonnonkiharat. Tämä ei ehkä ole kampaus, mutta näin taipuvassa tukassa melkein välttämätön lookki trooppisemmissa maissa. Suomessa minua ei juuri koskaan nähdä luonnonkiharilla, mutta ulkomailla ne saavat vapaasti heilua hartioilla.
Saan ne näyttämään paremmilta, jos puristelen pyyhekuivia latvoja muotovaahdolla.

Toinen mitä minulla ei myöskään Suomessa niin nähdä on lippis.
Ulkomailla se on taas liian helppo tapa suojata sekä pää, että täysin katastrofaalinen hiuspäivä. Lippis on yleensä se viimeinen vaihtoehto, mutta tehokkain. Peittää puoli päätä.

Että näillä mennään. Lomalla ei ole niin väliä, mutta hiuksia kannattaa silti muistaa hoitaa.
Tässä omat suosikkini Sunsilkin tuotteista. Niitä mitkä saavat olla apukeinoinani seuraavan kerran kun kutrini kuivuvat auringossa, tai tarvitsevan niihin vähän lisäpuhtia.

1. Pro Heat – Shampoo & hoitoaine vahingoittuneille hiuksille. Lisäksi Thermo Active Mineral Complex -koostumus suojaa hiuksia lämpökäsittelyltä jopa 230 asteeseen asti.
2. Advanced Damage Re-Construction. Vahingoittuneiden hiuksien hiusnaamio ja hiuksiin jätettävä hoitoaine.
3. Plumped Up Volume -sarjan tuuheuttava kampausneste ja tuuheutta, sekä tukea tuova kuivashampooo – mikä on ehdoton suosikkini näistä.

Minun mielestäni teidän pitäisi nyt jokaisen taiteilla tukkanne kauniiksi, räpsäistä kuva ja lisätä se Sunsilkin Ibiza kilpailun sivuille. Tänne.

En kehota teitä tähän pelkästään siksi, että olen mukana Sunsilkin ja Indiedaysin kampanjassa, vaan siksi että tuon kilpailun palkinto on upea! (Reissu viiden ystävän kera Ibizalle!!) Ja tahdon ehdottomasti, että joku teistä voittaa sen. Tiedän että joku teistä voisi ihan hyvin voittaa sen.

Katselin kilpailusivun kampauksia ja siellä oli monen monta upeaa tukkaa, mutta muutamaan todella upeaan pystyy vielä. Ja varsinkin tuon palkinnon innoittamana, eikö?

Kilpailijoiden joukosta viisi tämänhetkistä suosikkiani ovat:Muita kilpailuun osallistuneita pääset katsomaan TÄÄLTÄ.

En itse keksisi mitään mahtavampaa, kun kerätä viisi parasta tyttökaveriani ja mennä tanssimaan tukat hulmuten Ibizan Saarelle. Sielläpä kun on vielä voittajaryhmälle tarjolla Vip-pakettia Ushuaia Clubille ja ilmainen majoitus omassa huvilassa!

Kilpailun säännöt ovat selkeät:
Rekisteröidy (TÄÄLLÄ) Sunsilk Shine Bright Ibiza -kilpailuun siirtämällä verkkoon kuva parhaasta hiustyylistäsi ja kutsu viisi parasta kaveriasi mukaan, jotta voittomahdollisuutesi kasvavat.

Yrittäkää kerätä ryhmänne kanssa mahdollisimman paljon ääniä. Kilpailujakson päätyttyä kymmenen eniten ääniä kerännyttä Ibiza-ryhmää pääsee loppukilpailuun kilpailemaan unelmamatkasta Ibizalle. Sunsilk-tuomaristo valitsee parhaan hiustyylin kymmenen finalistin joukosta ja julkistaa voittajan.

Ja älkää kuhnailko, kilpailu päättyy jo kuun lopussa!

Nyt ompi tapahtunut jotain eriskummallista. Viime viikolla kävin Bowssa, mutta perus ”lisätään vähän kultaisia raitoja” lisäksi otin pidennykset.

Jep. Lisää aitoutta tähän päähän. Minulla olikin todella ristiriitaiset fiilikset asian suhteen. Onhan täällä paksu ja pitkä tukka omastakin takaa ja ylpeänä olen aina kaikille kertonut kysyttäessä että ei, ei ole pidennyksiä. No nyt on ja yllätyksekseni tykkään niistä vähän liikaa.

Kokemustahan minulla pidennyksistä ei ole hiuskarvan vertaa, mutta järkeilin että niiden kanssa säästäisin ehkä aikaa ja tukkaani.

Minulla oli kolme syytä kummalliseen touhuuni.
1. Omat latvani muistuttavat risumetsää missä on juuri riehunut iso metsäpalo.
2. Oletan, että kaikilla menee hermo kun aina laitan hiuksiani niin kauan.
3. En jaksa Afrikassa missä kaikilla on vähän liiankin rento surffimeininki juosta rullat päässä ja fööni kädessä koko ajan.

Ja olin oikeassa. Pidennykset on ollut päässä nyt reilun viikon ja hiukset näyttävät joka päivä aikalailla hyviltä, ilman että teen niille oikein mitään. Omani kun joutui jatkuvasti suoristusraudan väliin, lämpörullan ympärille, föönin puhallettavaksi ja hiuslakan tukehduttamaksi, jotta sain ne näyttämään edes vähän siltä miltä halusin.

Minulle sanottiin, että pidennyksissä kiharat kestävät hieman pidempään. Minusta ne kestävät ikuisesti! Saatan olla kihartanut raudalla hieman latvoja ja ne ovat nätin taipuisat vielä kahden päivänkin jälkeen.

Tietysti nämä vaativat hyvää hoitoa ja takkuuntuvatkin helposti, mutta plussia on enemmän kuin miinuksia. Ajattelin pitäväni vain Afrikan reissun ajan, mutta katsotaan miten koukutun.

Bowssa ensin kirkastettiin vähän omaa (jo keltaista) tukkaani ja värjättiin juurikasvu. Sen jälkeen Milla teippasi näppärästi yhden puntin verran 60cm pituista tukkaa kahdessa eri sävyssä päähäni. Väri sulautui omaani todella hyvin, mutta pituuttahan oli tietysti tuossa 60cm aivan liikaa ja leikattiin sitä sitten vielä lyhyemmäksi. Lopputulos oli paljon parempi mitä odotin. Olin aivan tajuttoman innoissani enkä malttanut kaupungilla pyöriessäni olla perus tuijottamatta jokaisesta heijastavasta pinnasta uusia kutrejani.

Mitäs mieltä te olette? Ero tuossa ensimmäisen ja viimeisen kuvan välillä kun on aika huikea, jos latvoja katsoo.

Minulle tuli tuosta ensimmäisestä kuvasta mieleen itsensä paljastelija. En tosiaan tiedä miksi, mutta minä näin sellaisen kerran kun olin pikkutyttö ja kävelin Tapiolassa jossain. Puskasta hyppäsi mies päällään takki ja lenkkarit, mutta muuten vailla rihman kiertämää. Ei paljastelija muuta tehnyt kun seisoi siinä typerä virne naamallaan niin kauan kunnes ohitin sen. Mielestäni vielä melko tyynesti ja miettien vain että kaikkea se maa päällään kantaa. Taisin olla liian pieni ymmärtääkseni sen enempää.

Asiasta kukkaruukkuun. (Vaikka itse asiaa tässä postauksessa ei olla nähtykään).
Ystäväni Ayu osti minulle kuukausia, ellei jopa vuosia sitten nutturadonitsin. Näytti vielä ihan konkreettisesti miten se toimii, mutta enhän minä saanut sillä aikaan kuin pyöreän iso takun ja donitsi jäi pölyttymään kaappiin.

Muutama päivä sitten manaillessani hiuskatoa ja ennen niin kuohkeaa – nykyään kuivaa taatelia muistuttavaa nutturaani näpräten muistin yhtäkkiä donitsin olemassaolon.
Oli varsinainen ihme, että edes löysin sen ja vielä suurempi ihme että nuttura onnistu nyt jo toisella yrittämällä. (Vaikka aluksi touhuni epätoivoiselta näyttikin).

Nyt ollaan tuon donitsin kanssa tosi hyvää pataa ja suosittelen muille taatelipäille jos ei ole vielä tullut kokeiltua.

Sen kummempaa tutorialia en kampauksen teosta voi vielä näillä taidoilla tehdä, mutta googlettamalla löytyy ja kymmenissä blogeissa on videoita ja erilaisia tekotapoja.  - Minä olen taas vaan myöhässä ja höpöttelemässä teille joutavia.