Tänään kun heräsin oli ihan voimaton olo. Yritin pyytää Lauria nostamaan mut sängystä, mutta ei se osannut. Kisko vaan käsistä niin että meinasi ranteet revetä ja minä kupsahdin pyllylleni kylmälle lattialle sängyn viereen nauraen. Kehotin sitä harjoittelemaan vielä hieman sellaista oikeaa prinsessanostoa.

Konttasin kylmältä lattialta keittiöön tein itselleni ison kasan ruisleipiä, täytin norsupannuni täyteen vaaleanpunaista teetä ja asettauduin eväitteni kanssa sohvalle katsomaan vain elämään uusinta jaksoa.

Huono valinta.
Jonne Aaronin kylmä ilman sua -version kohdalla rupesin pillittämään kuin koliikkivauva. Varmasti ehkä myös enemmän kuin jopa silloin kun ensimmäistä kertaa katsoin leijonakuningasta ja Mufasa kuoli.

Nyt olo oli sekä voimaton, että itkuinen eikä ruisleivätkään enää maistu. Mitäköhän tästä päivästä tulee kun olen ihan outo.

Pyydätte usein päivä kanssani –postausta. Saatte nyt siitä köyhän miehen version. Tai ainakin laiskan ja tylsän. Päivä kanssani sohvalla.
Olen tulossa mökkihöperöksi, koska viime aikoina kaikki on näyttänyt suurin piiretein tältä;

Aamuisin kaurapuuroa, mustikoita, kahvia ja enimmäkseen sadetta.

Ruuaksi uuniperuna lohitäytteellä. Kuvassa ei tosin näy, että täytteitä oli vielä kaksi lisää; tonnikala ja katkarapu. Triplatäyte, jos ei osaa päättää.
Uusi kirja. Olin suomalaisessa kirjakaupassa, ostin teetä siitä vierestä ja ajattelin istahtaa hetkeksi kirjakaupan nurkkaan juomaan sitä ja lukemaan uutta kirjaani. Istuin siinä varmaan kaksi tuntia. Kirjakaupat on kivoja.

Vaatekaapin järjestelyä. Sinne tuli uutta Missonia minullekin ja Nellyltä tilasin bikinit jo talven tulevaa etelän reissua varten. Täydelliset bikinit.

Toast skagen ja teetä. Leipiä oli oikeasti kaksi. Huomaatteko, että piilottelen kuvista ruokaa teiltä?

Uusia juttuja vessan kaappeihin. Saatuja blogin kautta ja hajuvedet Lauri puolestaan toi Sakasan matkaltaan. Ei osannut päättää kumpi gucci oli parempi, joten osti molemmat? Minä olen viikon testailun jälkeen kallistunut sinertävään vaikka vihertäväkin on ihana ja olisin oikeasti tarvinnut vain yhden. <3
Muista lemppareita on No7 silmänympärysvoide koska siinä on noita palleroita ja syksyllä kun kuivuu koko pää Decubalin kuivien kohtien balsami on myös kiva.

Paljon inkivääri-lime-hunaja juomaa ja vaihdoin lampun kun en enää nähnyt mitään. Vain kaksi. Niitä on tuossa rivissä viisi, mutta kaikkien kanssa tulisi liian kirkasta. En halua nähdä villakoiria hyllyn alla.

Hieman tapahtumarikkaampaa ja riehakkaampaa viikonloppua siis sinne  teille muille :). Minä alan leipomaan nyt pannukakkua. Siitä tulee aamiainen.

Lentäminen on kyllä mukavaa.

Menomatkallahan matkaamme piristi peruutetut lennot, juoksukilpailut terminaalista toiseen, epävarmuus, väsymys, mieletön säätäminen ja kaikki muu mukava oheisjuttu siinä seikkailussamme. Paluulennot kun olivat kaikki puolestaan ajoissa ja mukavasti aikataulussaan olisihan matkasta tullut suorastaan kuolettavan tylsä, joten lisättiin siihen nyt sitten hieman flunssaa, kuumetta, oksentelua ja miljoona ultra-ortodoksijuutalaista.

Lievästi sanottuna heikon oloni olisin vielä sellaisenaan kestänyt, mutta jokin ylempi taho taisi haluta hauskuuttaa olotilaani näillä hattupäisillä, mustapukuisilla hassuilla haredi juutalaismiehillä – Tiedättehän ne, joilla on pitkä parta, ajeltu pää, mutta ohimolla pitkät kiharat. Saimme heidät seuraksemme turvatarkastus jonosta, passijonoon. Edessä, takana, sivuilla ja samalla lennolla.

Älkääkä käsittäkö väärin, minä en aijo täällä lähteä solvaamaan kenenkään uskontoa. Juutalainen, buddhalainen, kristitty, uuspakana tai mikä tahansa ryhmä olisi ollut kyseessä,  huvitti vain se miten paljon tämän joukon tavat viivästyttivät koko muuta lentokansaa.

Ensin oli mielenkiintoista (myönnän) turvatarkastuksessa katsoa, miksi heidän lentolaukkunsa jouduttiin tutkimaan. Purkkeja toisensa perään sisältäen jotain – minkä oletin olevan ruokaa. Mutta kun tämä toistui jokaisen kohdalla alkoi minunkin mielenkiintoni hiipua ja jalat odottelusta puutua.

Lentokoneessa tosin ne bileet vasta alkoivatkin. Tarkoitan sekasorto. Ultraortodoksit eivät ilmeisesti saaneet istua naisen vieressä. (tosin tuliko tämä puun takaa kun olin jostain lukenut, että joillain alueilla Jerusalemissa he haluavat kokonaan naisille eri jalkakäytävät, bussipysäkit, kauppa-ajat ja ties mitä).

Jokatapauksessa. Jos se, että joukko saatiin koneeseen kesti jo ikuisuuden ja olimme jo valmiiksi myöhässä, niin nyt he halusivat laittaa koko istumajärjestyksen uudelleen. Ja mainitsinko jo, että tätä jengiä tosiaan oli se n.30% lennon väestä.

“voitko sinä nainen siirtyä riville 33, jotta ystäväni pääsee paikallesi. Vaihda sinä vaimosi kanssa paikkaa, koska en voi istua hänen vieressään, onko mahdollista, että tämä perhe missä on tyttölapsia siirtyy kokonaan toiselle riville” jne.

Teki mieli oksentaa itseni päälle. Mieluiten jonkun heidän hattuunsa. Olin oikeasti jo niin kypsä ja väsynyt odottamaan paikalleni pääsyä. Lopulta lentoemäntä lakkasi repimästä hiuksia päästään ja huusi kurkku suorana, että nyt kaikki istuu alas ja jos tämä ei käy, voi jokainen paikkaansa tyytymätön poistua koneesta. Pikkuhiljaa hatut laskeutuivat ja lentokone pääsi tunnin myöhässä lähtemään, mutta jo ennen edes pilvien yläpuolelle pääsyä oli paikkajärjestely taas vauhdissaan.

Istumajärjestyksen selvittyä kumarreltiin loppumatka seinään päin ja lausuttiin säkeitä Toorasta (tai mistä minä tiedän kun en ymmärtänyt muminasta sanaakaan), sitten juostiin vessassa jokin liina mukana ja syötiin sitä turvatarkastuksesta läpi päässyttä purkkimönjää. Se oli.. mielenkiintoista.

Kun pääsin kotiin nukuin putkeen 17 tuntia.

Ihanaa olla kotona.

Tämä itsensä kiristäminenhän tuottaa nopeammin tulosta, kuin olisin osannut kuvitellakkaan!
Vietin eilen- nyt yhtään liiottelematta, viisi tuntia pikkuvessassa siivoten, järjestellen ja kiillottaen pumpulipuikolla jokaikisen nurkan. Tavaraa lähti vajaa jätesäkillinen, kymmeniä kalakorun ketjuja selvitettiin irti toisistaan ja pestiin jopa vessan puulattiat ja meikkisiveltimetkin. (myönnän, että siveltimet oli pahasti laiminlyötyjä ja jokainen meikkitaiteilija olisi tiputtanut silmät päästään, jos olisi päässyt todistamaan sitä lian määrää, mikä niistä shampoon mukana lähti valumaan vimäriin).

Nyt on kuitenkin mukavaa kun vessa kaikkine tilperhööreineen on järjestyksessä, tuoksuu ja kiiltää. Herää vain kysymys, miten saan koko talon siivottua perusteellisesti, kun tuollaiseen muutamaan neliöön menee jo koko päivä.
Olen valmis ehkä siinä huhtikuussa.