Tämä viikonloppu vie minulta taas kaikki voimat. Liikaa jääkiekkoa, liikaa juhlia ja liikaa töitä. Kaikki samaan torstai-sunnuntai kasaan. En osaa jäädä mistään paitsikaan, joten jos juoksen tuolla pää kolmantena jalkana, niin siitä voin syyttää vain itseäni.

Kiireen kertoo parhaiten makuuhuoneemme vaatekasa keot. Vielä torstai päivällä niin tiptop huone näyttää siltä kun jokainen Helsingin vaatekeräyspiste olisi räjähtänyt sinne.  

Lisäksi olen kovin hämmentynyt, koska olen hukannut lempihousuni. Ne ovat olleet kadoksissa jo kohta kaksi viikkoa. Kadonneet jonnekin kadotettujen housujen maailmaan.
En ikinä hukkaa mitään (paitsi kerran ne auton kesärenkaat) ja siksi olenkin ymmälläni. Ensin etsin niitä kaikista loogisista paikoista – pyykkikorista, kaapeista, sängyn alta ja niistä kasoista, mutta ei. Oli pakko katsoa läpi vessat ja keittiökin. Kerran olin unohtanut kännykkäni jääkaappiin, mutta sentään siellä ne eivät voi olla.

Mutta mitäpä minä housuilla, kun maksihameet on mukavampia.
Lähdenkin nyt harmaan helmani kanssa syömään ja tuijottamaan sitä jääkiekkoa.

Mukavaa lauantaita ♡

Uudet Zaran sandaalit näyttävät orvoilta kenkähyllylläni tolppakorkojen välissä.
Tolppakorot ovat turvalliset ja mukavat, mutta en voinut vastustaa kiusausta ostaa näitä siroja pikkuisia.
Niitä vilisee liikaa jokaisessa blogissa, lehdessä ja kaupan hyllyllä.

Minulla oli vastaavanlaisia nuorempana kyllä. Muistan erityisen hyvin miten ne tykkäävät uppoutua muovimattoihin, miten kivaa niistä varmasti on sujahtaa jokaisen mukulakiven väliin – tai parhaimmassa tapauksessa porautua tanssilattialla jonkun tuntemattoman ihmisen paljaaseen jalkapöytään.

Piikkikorot ovat ilkeitä.

Ilkeimmillään ne olivat kerran kun asuin vielä Espoossa ja matkustin joka päivä junalla kaupunkiin.
Olin tapani mukaan myöhässä jostain juhlista ja juoksin korot kopisten juuri Rautatieasemalle saapuneesta junasta sisälle asemaan. Tietysti pääovien edessä on maratonimatka reikäistä muovimattoa ja onnistuin heti alkumetreillä upottamaan toisen koroista sinne. Yrittäessäni kiskoa sitä ylös, upposi toisenkin kengän korko ja minä – mitäs muutakaan – kun kaadun kontalleni matolle.
Matolle, minne perässäni tallusteli koko junallinen kansaa. Siinä oli varmaan näky avata ovi kun joku tyttörassukka pyllistää muovimatolla kengät kiinni matossa, kuin sementissä.

Toissapäivänä nämä jalassani en kuitenkaan yllätyksekseni kaatunut ja vierinyt kaikkia mäkiä alas.
Kävelin vielä mukulakivillä ja muutaman muovimatonkin yli.

Ehkäpä korkoihin tottuneet jalkani osaavat nyt paremmin. Ehkä 10,2 cm korko on liian helppo.
Kengät tuntuivat jopa mukavilta.

Bleiseri // Gt
Paita // Mango
Housut // Gt
Laukku // Bianco
Kengät // Zara

Eilen minun ja ystäväni kahvihetkeä Stockmannin Robert’s coffeen terassilla viihdytti paidattoman miehen show.

Ne jotka ehtivät ajatella että tiirailimme jotain pyykkilauta adonista, niin ehei. Ei sinne päinkään.
Pikemminkin minusta tuntui, että katselin tripillä olevan kylähullun oman pään sisäisiä olympiakisoja.

Paidaton mies (jolla oli verkkarit jalassa, mutta kireät bokserit niiden päällä) aloitti kuulantyönnöllä.
Kolmen sepän patsaalta kuvitteellinen kuula heitettiin pyörähdystekniikalla luultavasti jonnekin päin Stockmannin sivuseinää, mutta kovin keskittyneesti ja ammattimaisin ottein.

Muutaman kuulan jälkeen, herra istui patsaan juurelle pitämään kahvitauon, kunnes alkoi jalkapalloharjoitukset.

Jalkapallon jälkeen oli taas kahvihetki, mitä seurasi oma henkilökohtainen lempparini – sumopaini.
Hämmästelin hieman tässä vaiheessa, miten rauhassa paidaton mies verkkariboksereissaan sai leikkiä sumopainijaa keskellä vilkasta katua.
Kukaan ei antanut edes kummaksuvia katseita.

Ehkäpä ihmiset sekoittivat sen nykytanssiesitykseen.

Esitys se oli joka tapauksessa. Itse katsoin kuitenkin parhaakseni poistua paraatipaikoiltani hyvänsään aikaan, ennen kuin miehellä alkaisi vaikkapa uimahyppyharjoitukset.

Jatkoimme tietämme tylsään Zaraan.

Ostosreissulta ei löytynyt mitään mieltä mullistavaa, mutta ehkä hyvä niin.
Nautin melkein enemmän vain siitä, miten helppoa sovituskoppirumba on hoitaa maksimekossa ja ballerinoissa. Ei tarvitse edes kumartua vaatteiden vaihdossa. Olenhan hieman laiska.

Maksihame & ballerina kausi on niin alkanut.

Takki // Zara
Neule // Zara
Hame // Bershka
Laukku // Mulberry
Kengät // Tory Burch
Aurinkolasit // Burberry

Voinko puhua teille taas ruuasta? Söin nimittäin tänään myöhäiseksi aamiaiseksi vuohenjuustosalaattia ja kaksi korvapuustia. Yhden pullan ennen salaattia ja toisen jälkeen. Aika erikoinen aamiainen ja voin kertoa, ettei todellakaan mikään paras mahdollinen sellainen. Olen sellainen pullahiiri, että jos olen hyvien korvapuustien lähettyvillä (kuten tänään Café Succèsissa Korkeanvuorenkadulla) niin minua ei pidättele sitten mikään ja lopputulos on aina sama. Hirveä ähky.
Ei että se vuohenjuustosalaatti olisi ollut aamiaisena yhtään sen fiksumpi veto.

Ähkyn kaikottua tilalle tuli taas se sushihimo.
Istunkin juuri tällä hetkellä kotisohvalla edessäni 35 palaa sushia ja telkkarista tulee Suomi-Venäjä jääkiekkomatsi. Täydellinen kotiperjantai, jos minulta kysytään.

Toistanko ehkä itseäni? Ruokaa ja jääkiekkoa. Hyvä kun en puhu taas säästä, mutta näillä mennään. En ole oikein tehnyt mitään ja pään sisällä on tyhjää.

Kaivoin kaapin perältä vuosi sitten Berliinistä ostamani valkoisen erittäin ryppyisen bleiserin. Se on jäänyt yllättävän käyttämättömäksi, mutta kaavailen sille tänä kesänä alkavan valoisampi tulevaisuus.

Kivaa viikonloppua kaikille.