Täältä tullaan Lissabonin merkeissä jälleen!
Vähän vaihtelua ennen kuin alkaa vapun sekavat postaukset, aijon nimittäin ottaa kameran mukaan tänään ja kuvata joka ikisen nakin ja munkin!

Takaisin Portugaliin ja viimeiseen päivään.
Lentomme lähti päivällä kahden aikaan, joten heräsimme aikaisin pakkoruskettamaan itseämme katolle viimeisen kerran!

Mistä lähdimme syömään aamiaista VOHVELEITA! Voi nam, miten hyvää.

Sieltä kylläisenä ja onnellisena taksiin ja kentälle.

välilasku oli taas Saksan puolella ja mitä lähemmäs bratwurstien luvattua maata pääsimme alkoi näkymät näyttää jättimäiseltä tilkkutäkiltä.

tuijottelin peltoja puolentunnin ajan etsien paranormaaleja peltokuvioita (niitä avaruusolioiden kivoja piirroksia) mutta turha toivo. Miksi en koskaan pääse todistamaan mitään yliluonnollista?
Kun vihdoin luovutin ja sain ison pääni irrotettua ikkunasta huomasin, että vieressä oleva pariskunta (jouduin taas istumaan pikkuvauvan ja hänen vanhempiensa kanssa, koska lentokone oli ylibuukattu) oli kokoajan yrittänyt nähdä edes vilausta näköalasta. Voi, nyt heillä oli jäljellä enää meikin tahrima ikkuna ja kiitorata nähtävänään. Pyysin anteeksi, mutta sain vain kylmiä mulkaisuja takaisin. Pariskunta oli muutenkin kuin kilon kakkaa niellyt. Yritin koko lennon ajan hymyillä heille (enkä nyt tarkoita, että istuin kaksi tuntia naama irvistyksessä heihin päin) vain siis ihan kohteliaasti moikkasin ja pyysin anteeksi kun nousin vessaan jne. Ei mitään muuta kuin kylmiä mulkaisuja takaisin. No, ainakin heidän tyttönsä oli mitä suloisin. Niin söpöä nappisilmää en ole vähään aikaan nähnyt. Teki mieli leikkiä sen kanssa kokoajan, melkein teki mieli ottaa jopa kuva, mutta jos olisin sen tehnyt olisi varmaan mulkopari syönyt minut elävältä.

Tämä oli viimeinen kokonainen päivämme Lissabonissa. Nautimme siitä samalla tavalla kuin muinakin päivinä kaavoihimme kangistuneina: Aurinkoa, kävelyä, ostoksia, nähtävyyksiä ja ruokaa.
Huomaatteko, että lomastamme puuttuu kokonaan juhliminen? Olemme hurjan tylsiä, emme edes harkinneet käyvämme baarissa. En juonut edes yhtä kaljaa, minä joka rakastan kaljaa.
Oi voi.

Tässä kuva siitä toisesta ostoskadusta jonka sijainti selitykseni olivat hieman hukassa.

 Aamiaiselle ja aurinkoon.

 Yritin syödä maniskoita. Älkää antako ilmeen hämätä, en syönyt niitä edes loppuun.
.

Aikamme loikoiltua lähdimme taas kävelylle (haahuilemaan) ympärinsä.

Otimme jossain vaiheessa taksin lähellä olevaan hieman pienempään ostoskeskukseen.
Söimme siellä aika pahaa sushia.

Laurin sisäinen ostoseläin otti taas vallan ja mukaan lähti jälleen kivoja juttuja.
Varastan ne ehkä myöhemmin omaan käyttööni. Vaikka hupparihameeksi!

Ostoskeskuksesta löysin unelma sisustuskaupan! Täällä oli kaikkea ja kaikissa väreissä ja kuoseissa ja halvalla. Olin seota. Ostin vessaani muutaman tusinan kulhoja, kippoja, rasioita ja kynsiharjoja sun muuta hyödyllistä. Lauri joutui kirjaimellisesti raahaamaan minut hiuksista kaupasta pois.

Asiasta toivottuani palasimme takaisin hotellille, vaihdoimme vaatteet ja lähdimme illalliselle.
Löysimme mukavan ravintolan (jonka nimeä en tietenkään muista) josta sai kerrankin ihan hyvää ruokaa.
En tiedä onko ruokatasoni liian korkea, olenko nirso, vai missä vika kun en vaan saa ulkomailla ikinä täydellistä tyydytystä aterioistani.

Meneillään oli kiinnostava keskustelu. Tältä näytän kun minulla on asiaa:

Tai sitten en. Toivottavasti en.

Kylläisinä ja tyytyväisinä tylsä pariskunta käveli takaisin hotellille ja meni nukkumaan.

Hah, luulitteko Lissabonin kuvilla mielenne terrorisoinnin olleen siinä? Ei suinkaan, lisää tulee ja aina vaan enemmän.
Ensi reissulle pitäisi asettaa max 100 kuvaa per päivä rajoitus, sain nimittäin neljässä päivässä räpsittyä n.950 kuvaa.

Kolmas päivä (ja kuumin) Portugalin auringon alla ja mitä teimmekään? No vietimme koko päivän ostoskeskuksessa.

Voimia tulevaa koettelemusta varten kerättiin kunnon aamiaisella.

Jonka jälkeen suuntasimme taksilla n.15min matkan yhteen Lissabonin ja perätin Euroopan suurimpaan ostoskeskukseen Colomboon.

 josta löytyy yli 400 liikettä, eli vaikea kuvitella, että täältä kukaan lähtisi tyhjin käsin pois.

Valinnanvaikeutta tuotti kuitenkin eniten ostoskeskuksen ravintolamaailma. Kierrettyämme sen n.4 kertaa ympäri, päädyttiin syömään eri paikkoihin. Minä fresh & co buffettiin, jonne Lauri tuli Burger king noutoruokansa kanssa. Jep, valinnanvaikeutta tosiaan.

Ostoskeskus on rakennettu vuonna 1997, eikä se ollut arkkitehtuurisesti mitenkään mullistava, mutta jotain todella kaunista siellä oli.
Vessat!

Mikään ei voi olla ihanempaa kuin kauniit, modernit ja puhtaat vessat.
Siitä vaan itäkeskus, jumbo ja muut. Ottakaa mallia.

Koska päivä jatkui kuumana ostoksiemme jälkeenkin, päätimme mennä lepäilemään vielä katolle ennen iltaa.

Koska luvassa oli kävelymaratooni (vaikkakaan emme tätä etukäteen tienneet)
Bairro Alton “korkeaan kaupunginosaan”.
Lähdimme sinne määränpäänämme tuntematon. Mitä odotimme löytävän? Jonkun hulppean näköalan, ihania ravintoloita, aukioita, idyllisiä pikku putiikkeja.
No, emme löytäneet juurikaan mitään näistä. Ensi kerralla voisi hahmottaa reitilleen jonkun ihan oikean kohteen päättömän haahuilun sijaan.

Ei siinä mitään, pidin kävelemisestä ja kauniiden maisemien/rakennuksien ihailemisesta.

Huomasimme värikkään autiotalon jonka edustalla pulut hyökkäsivät kimppuuni.

Illan saavuttua, nälkäisinä ja jalkojen tuntuessa hyytelöltä vihdoin saavuimmekin kauniille näköala-aukiolle! Aukiolle joka oli suoraan hotellimme takana, mutta vain ylempänä, jes!

Aukion läheisyydestä löysimme myös yllättäen kivan pienen ravintolan. Olisimme luultavasti kävelleet koko paikan ohi, mutta minä – tarkkana tyttönä – huomasin ravintolan ikkunassa Michelin tarran! Ei, paikka ei ollu saanut tähteä, vaan se oli ollut ehdolla (joskus vuonna kypärä ja peruna) mutta, riitti meille vallan mainiosti kertoakseen siitä, että ravintola ei voinut olla läpeensä mätä. Eikä se sitä ollutkaan. Todella tunnelmallinen pieni ravintola upealla näköalalla.
Jonotimme pöytäämme aika kauan, mutta mikäs siinä oli terassilla istuskellessa, kun koko vanha kaupunki oli näköalana.

Pöytämme vapauduttua oli nälkämme kasvanut jo sellaisiin sfääreihin, että ei meitä mikään olisi estänyt. Tilasimme listalta “mixet grill”- annoksen. Menussa luki sen olevan kahdelle henkilölle.
Mitäs meille tuotiinkaan? Kymmenen pihviä porisemassa kokonaisessa grillissä? Voisin melkein vannoa, että kuulin miten Lauri nielaisi (tämä oli hänen ehdotuksensa) olimme nimittäin ehtineet ahmaista jo melkoisen alkupala setin: juustoja, ilmakuivattua lihaa, sekä leipää kala- ja oliivi pateella. Tähän päälle sitten vielä viisi pihviä per hannu, puhumattakaan lisukkeista: uuniperunoita, kermaista pinaattimössöä ja grillattuja vihanneksia, sekä pullo viiniä.

Tämä oli siis se syy miksi istuimme ravintolassa lähes kolme tuntia.
Joka johti taas siihen ettemme keksineet muuta puhuttavaa (viinin takia) kuin se typerä politiikka.
Kotimatka meni kinastellessa poliitikkojen suhtautumisesta rikoslakiin ja veroratkaisuihin.
Onneksi en ole romanttinen tyttö, muuten olisin voinut olla aika vihainen.

Toisena päivänä Lissabonissa alkoi auringon palvominen.
Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen tosiasiaan, että hotellissamme oli katolla ihana terassi uima-altaalla ja aurinkotuoleilla! Kovin monessa keskustan hotellissa siihen ei nimittäin ollut mahdollisuutta.
Mikä siis parempi tapa aloittaa päivä, kuin lukea hyvää kirjaa auringonpaisteessa katolla hulppeissa maisemissa.

Söimme toisena päivänämme ravontolakadulla. Ravintolakatu sijaitsi hotellimme läheisyydessä ja siellä oli vierivieretysten erilaisia ravintoloita terasseineen. Söimme siellä vain kerran, joten en osaa sanoa tasosta oikein mitään. Yleensä vältän näitä suurimpia turistiravintoloita, mutta ainakin lohipastani oli ihan hyvää.

Rossio aukio ravintolakadun ja ostoskadun välissä. Kaksi kaunista suihkulähdettä ja anteeksi tietämättömyyteni, joku pylväs patsas? Myönnän, en tiedä kenen kunniaksi se on siinä, enkä jaksa googlettaakkaan. Jokatapauksessa jälleen yksi kaunis aukio. Erittäin tuulisina hetkinä kylläkin kastumisvaara, koska molemmista suihkulähteistä tuulen mukana lensi vettä niin paljon, että se näytti rankkasateelta.

Ostoskatu. Hyvin nopeasti koluttu läpi. Liikkeitä oli mm: h&m, bershka, stradivarius, mango, zara ym. Lisää liikkeitä löyty myös toiselta isolta ylämäkikadulta ja sen läheisyydestä tämän kadun viererssä. Ei suinkaan kuulosta epäselvältä?
Että, jos joku on lähdössä Lissaboniin niin täältä vaan kysymään reittiohjeita. Neuvon teidät luultavasti Espanjan puolelle.

Vohveli oli pahaa.

Iltakävely puistossa. Pitkä puistotie, joka lähti hotelliltamme ylöspäin.
Sen verran sentään hahmotan vanhan kaupungin aluetta, että hotellimme ei olisi voinut enää keskeisemmällä sijainnilla olla. Kaikille kaupunkiin matkaaville suosittelen siis lämpimästi Eden hotellia. Huone oli tilava, isolla kylpyhuoneella ja omalla keittiöllä. Mitään super luxusta se ei ollut ja vastasikin minusta enemmän kolmen tähden hotellihuonetta kuin neljän, mutta kyllä sijainti, uima-allas ja näköala antoi anteeksi paljon. Ihan loisto valinta ja vielä edullinenkin.