Uudet Zaran sandaalit näyttävät orvoilta kenkähyllylläni tolppakorkojen välissä.
Tolppakorot ovat turvalliset ja mukavat, mutta en voinut vastustaa kiusausta ostaa näitä siroja pikkuisia.
Niitä vilisee liikaa jokaisessa blogissa, lehdessä ja kaupan hyllyllä.

Minulla oli vastaavanlaisia nuorempana kyllä. Muistan erityisen hyvin miten ne tykkäävät uppoutua muovimattoihin, miten kivaa niistä varmasti on sujahtaa jokaisen mukulakiven väliin – tai parhaimmassa tapauksessa porautua tanssilattialla jonkun tuntemattoman ihmisen paljaaseen jalkapöytään.

Piikkikorot ovat ilkeitä.

Ilkeimmillään ne olivat kerran kun asuin vielä Espoossa ja matkustin joka päivä junalla kaupunkiin.
Olin tapani mukaan myöhässä jostain juhlista ja juoksin korot kopisten juuri Rautatieasemalle saapuneesta junasta sisälle asemaan. Tietysti pääovien edessä on maratonimatka reikäistä muovimattoa ja onnistuin heti alkumetreillä upottamaan toisen koroista sinne. Yrittäessäni kiskoa sitä ylös, upposi toisenkin kengän korko ja minä – mitäs muutakaan – kun kaadun kontalleni matolle.
Matolle, minne perässäni tallusteli koko junallinen kansaa. Siinä oli varmaan näky avata ovi kun joku tyttörassukka pyllistää muovimatolla kengät kiinni matossa, kuin sementissä.

Toissapäivänä nämä jalassani en kuitenkaan yllätyksekseni kaatunut ja vierinyt kaikkia mäkiä alas.
Kävelin vielä mukulakivillä ja muutaman muovimatonkin yli.

Ehkäpä korkoihin tottuneet jalkani osaavat nyt paremmin. Ehkä 10,2 cm korko on liian helppo.
Kengät tuntuivat jopa mukavilta.

Bleiseri // Gt
Paita // Mango
Housut // Gt
Laukku // Bianco
Kengät // Zara

En pidä paljoa pystyraidasta. Pystyraidasta tulee mieleen vain ja ainoastaan Beetlejuice.
Katsoin Beetlejuicen pienenä varmaan satoja kertoja ja pystyraita on syöpynyt mieleeni tuon biomanaaja asuvalintana.

Se onkin siis mahtavaa, että raita -ja myös se pystyraita kun on nyt kevät/kesän 2013 trendi. En ole vielä nähnyt niitä täällä paljoa, mutta ilmojen lämmitessä olen varma, että tuolla juoksentelee Beetlejuiceja yhtenään.

Välillä minäkin hurahdan milloin mihinkin trendiin, mutta voin kyllä luvata, että tänä keväänä en aio kävellä tuolla pystyraitaiset housut jalassa kiilakorkolenkkareissa.
Niin. Ne kiilakorkolenkkarit kun on toinen mikä ei tunnu omalta. En tiedä miksi, monilla ystävilläni on sellaiset ja minusta ne näyttävät tosi kivoilta. Omissa jaloissani vaan tuntuisivat oudoilta sämpylöiltä.

Vaakaraita kuitenkin on tuttu ja turvallinen (okei myönnän, että vähän vankikarkurimainen myös), mutta hyvin mukavasti pystyin Vilan raitamaksihameessani tuolla kirmailla.

Mitä mieltä te olette raitatrendistä ja niistä kiilakorkolenkkareista?

Takki // Zara
Naule // GT
Maksihame // Vila
Kengät // Jeffrey Campbell
Laukku // Marc Jacobs

Tässä on se hame. Hame, t-paita, nahkatakki ja liian paksut sukkahousut.
Yritin kopioida H&M:n mainosta, mutta mehän ollaan kuin yö ja päivä. Minä olen se yö.
Tai ainakin nuo sukkahousut ovat.

Voin kertoa teille salaisuuden; ne eivät oikeasti ole edes paksut, ne ovat isot.
Minä nimittäin inhoan puristavia sukkahousuja. Inhoan sitä tunnetta kun sukkahousujen haarojenväli on jossain polvien kohdalla ja vyötärönauha painaa punaisen viivan vatsaan.

Ja sitten kun pitkin päivää nostelet niitä ylös ja alas ne repeävät.
Siksipä (niin kekseliäs kun olen) käytän isoja sukkahousuja!
Sellaisia millä on tilaa venyä ja vatsan varaa olla vapaana puristuksista. Siksipä sukkahousuni näyttävät siis tummilta koska ne ovat ikään kuin kai rypyssä.

-Toki voisin ostaa todella ohuet ison koon sukkahousut, mutta vaikka ne olisivat kokoa XL, ovat ne niin pirun ohuet että reikiä tulee pelkästä tuulenpuuskastakin.
-Toki voisin myös ratkaista ongelmani ostamalla laadukkaat istuvat sukkahousut (omani ovat useimmiten Lindexiltä), mutta en ole vielä löytänyt mitään hyvää merkkiä.
-Toki minulla on suurempiakin ongelmia.

Käyttääkö kukaan muuten ihonvärisiä sukkahousuja? Itselläni ne ovat ehdoton ei. En osaa selittää miksi.

Takki // Zara
T-paita // Gt
Laukku // Mulberry
Hame // HM
Kengät // JC rum moto boot

Siitä lähtien, kun näin tämän H&M:n mainoksen:

En ole saanut sitä mielestäni. Aloin himoita pitsihametta suurin piirtein enemmän kuin nälkäisenä hampurilaisia.
Joo, olen varma, että jos minulle kiikutettaisiin sellaisena todella kova nälkä -päivänä eteen iso mehukas hampurilainen ja tuo pitsihame, joutuisin ottamaan sen hameen.
Että, sen verran paljon.

Etelä-Afrikassa en juurikaan ostanut mitään. Taisin löytää yhden mekon, shortsit ja sen Jack Daniels topin. Pidin kyllä silmät auki kokoajan pitsihameen varalta, mutta eipä näkynyt siellä.

Tänään lähdin sitten kokeilemaan onneani täällä. En ole aikoihin käynyt suomen kaupoissa ja hitsi vie miellä on kyllä hyvä valikoima perus ketjuliikkeitä.
Tai, siltä se ainakin tuntuu Meksikon ja Etelä-Afrikan jälkeen hetkellisesti.

Menin ensimmäisenä sinne H&M:n ja kiikutin aivan laittoman kasan vaatteita sovituskoppiin. Oikein hävetti. Yleensä löydän korkeintaan kaksi sovitettavaa vaatetta, mutta nyt oli sellainen vuori sylissä, että minulla meni siellä sovituskopissa varmaan tunti. Ajattelin että ne myyjät luulee, että joku on nukahtanut sinne koppiin jos en kohta kömmi ulos. Onneksi kauppa oli hyvin tyhjä.

Ja se vuorikasa kannatti. Löysin aivan ihanan valkoisen pitsihameen, juuri sellaisen mitä olin miettinytkin. Se ei ollut sama kuin mainoksessa (tutkiskelin että ainakin netissä se on jo loppuunmyyty), mutta tämäkin kävi. Ehkä jopa paremmin.

Seuraava kauppa oli BikBok. Ja mitä ensimmäisenä näenkään! Mustan pitsihameen. Toisen täydellisen.
Eihän kukaan nyt löydä haaveilemaansa vaatetta ensi yrittämällä ja vielä kahta erilaista.

Nyt voin alkaa kirmailla hameeni kanssa hymy korvissa tuolla. Sukkahousujen kanssa vielä, mutta ah, kesä, ruskettuneet sääret ja pitsihame, teitä tosiaankin odotetaan jo.