Lomamme viimeisen päivän aamu ei ollut usvainen ja harmaa, vaan outo.
Heräilin muutamaa tuntia ennen kuin meidän piti lähteä lentokentälle ja huomasin että uima-allas oli tyhjä.

Minne se kaikki vesi oli kadonnut yön aikana ja miksi?
Olimme edellisenä iltana päättäneet juoda pullon viiniä viimeisen iltamme kunniaksi, mutta saatoimme ehkä päätyä juomaan muutaman pullon enemmän ja saatoin ehkä yllyttää kaikkia hyppäämään altaaseen keskellä yötä vaatteet päällä, mutta ei kai nyt muutamasta harmittomasta keskiyön hypystä kokonainen allas tyhjene.

Valitettavasti ei ollut aikaa jäädä leikkimään Sherlockia, joten painelin vain hämilläni suihkuun ja pakkaamaan viimeiset tavarani.
Kun olimme saaneet laukkumme tungettua Saaran autoon ja olimme peruuttamassa autotallista ulos huomasimme, että auton renkaat eivät käännyt. Eikä rattikaan. Auto kyllä liikkui, mutta vain eteen ja taaksepäin.

Siinä me hetken sitten kiikuimme autossa edestakaisin, kuin odottaen että taikaiskusta se alkaisikin toimia normaalisti. No, ei alkanut. Ohjaustehostin oli mystisesti pimahtanut varmaan samaan aikaan kun allaskin oli päättänyt tyhjentyä, joten ei siinä muuta kuin taksia soittamaan ja sitten seuraavaksi päätti pimahtaa Saaran puhelin. Yritimme soittaa taksikeskukseen minun puhelimestani, mutta jostain syystä puhelu ei mennyt läpi vaikka kuinka yritimme. Lopulta soitimme Ryanille jonnekin sinne kaivoksiin, että voitko soittaa meille taksin kiitos. Ryan soitti hetken päästä takaisin ja kertoi että Taksi tulee 30min päästä. Jep, puolituntia vielä kaiken sen menetetyn ajan päälle, mitä olimme säätäneet auton kanssa. Olin tässä vaiheessa aivan varma että myöhästymme koneesta.

Ehdimme kuitenkin, juuri ja juuri. Ja istuessani siihen koneen penkille tajusin että en ollut syönyt mitään koko päivänä. Olin väsynyt, nälkäinen ja hyvin hämmentynyt, mutta mietin kuitenkin vain, että olipas mahtavat pari viikkoa ja nyt voin lähteä hyvillä mielin kotiin.

Tässä vielä sekalaisesti kuvia näiltä parilta viikolta. Seuraavassa postauksessa jo sitten kotimaisemissa. Näihin Kapkaupungin maisemiin palataan joskus taas, ehkä ensi talvena.

Tänään aamu valkeni usvaisena ja harmaana. Niin usvaisena ettei horisonttia näkynyt.
Jos seisoo Saaran ja Ryanin terassilla ja katsoo vasemmalle näkee meren ja taivaan rajalle asti, jos katsoo oikealle näkee kaupungin alapuolellaan. Olemme niin korkealla, että talot näyttävät pieniltä ja iltaisin maisema on silkkaa valojen pilkettä. Kuka omistaa sellaisen näköalan. Sekä meri, että kaupunkinäköalan?

Meidänkin parvekkeeltamme Helsingissä näkyy meri. Se näkyy jos kurkottaa oikein katsoakseen ja vain siksi että asumme viimeisessä kerroksessa. Meri on harmaa ja edessä on kerrostaloja ja silta. En kutsuisi sitä kummoiseksikaan näköalaksi, mutta voisin kuvitella että asuntoamme kaupattaisiin merinäköalalla – mikä on naurettavaa. Tämä merinäköala nauraisi kuollakseen meidän merinäköalalle jos näkisi sen. mutta onneksi merinäköalat eivät kuitenkaan osaa nauraa.

Miten kuitenkaan kukaan voi ikinä tottua tähän että joka ilta aurinko laskee tuonne meren taakse värjäten taivaan ja meren välin punaiseksi. Se on niin kaunista. Ja se näkyy keittiöstä, vessasta, parvekkeelta, olohuoneesta ja makkarista. Kaikkialta.

Eilen oli hirmuinen myrsky. Ikkunat helisi ja tuntui kun koko talo voisi lentää mäeltä alas.

Se oli ihanaa.
Laitettiin takka päälle, kokattiin vuohenjuustokanaa ja katsottiin elokuvia. Typeriä ihan hassuja elokuvia. Sellaisia, että et tiedä pitäisikö huutonauraa vai vaan kurtistaa kulmiaan. Päätettiin nauraa.

Paistettiin myös lettuja. Tai minä paistoin ja aivan surkein tuloksin. Syytän näiden jauhoja. En yhtään tiedä olivatko ne sopivia, mutta letuista tuli vain palanutta taikinaa. Söimme ne silti.

En usko että kukaan haluaisi nähdä kuvia niistä, joten tässä on kuvia sekalaisesti viime viikolta.

Ollaan käyty mm. viinitiloilla ja merimaailmassa. Lauantaina oltiin siellä festareillakin – oli ihan mahtavaa! Kuvia minulla ei tietysti ole oikein mistään niistä. Välillä on liian kivaa ja kameran unohtaa laukun pohjaan.

Pahoitteluni myös etten ole ehtinyt vastailla kommentteihinne melkein ollenkaan. Lupaan pian palata normaaliin bloggaaja rytmiini ja vastailla taas jokaiseen <3

Olen saattanut ehkä puhua koko lomamme ajan Kapkaupungin maisemista, joten puhutaan vähän lisää. Tai pikemminkin näytetään vähän lisää.

Ajoimme yksi päivä Lion’s headin pepulle. Lion’s head on vuori Table mountainin vieressä. Mukamas näyttää leijonan päältä koko vuori, mutta minä en monien kymmenien tuijottelujen jälkeen kyllä vieläkään hahmota. Tai käsitän kyllä mistä puhutaan, mutta enemmän se jotain nänniä kyllä muistuttaa kun leijonaa. Lion’s headin peppu on taas viimeinen vuorirykelmä tuosta päästä. Oikealta nimeltääm Signal Hill.

Sinne ajaminen oli pelottavaa, vaikka tiet olivat kunnossa ja leveätkin. Jätti kerrostalot vaan näyttivät kärpäsiltä sieltä korkeuksista ja jokainen mutka oli taas yhtä kauhua. Voi minua. Olipa sitten kiva katsoa kun Signal Hilliltä joku kymmenenvuotias tyttö (tietysti ohjaajan kanssa) lähti ja juoksi varjoliitimellään alas vuorelta. Ja minä pelkään jotain ajomatkaa.

Joku päivä pakotan itseni hyppäämään vielä ties mistä ja en enää ikinä pelkää korkeita paikkoja. Harmi vaan että se ei taida kuitenkaan ihan toimia noin.

P.s pahoitteluni, että BikBok arvonnan voittajien julkistaminen oli jäädä ihan unholaan!
Teiltä oli tullut todella paljon kommentteja ja niitä lueskellessani huomasin että pulju taitaa olla erityisen kuuluisa farkuista ja peplumtopeistaan. Itse omistan myös molempia ja uusin ihastukseni n ne kännykkään liimattavat tarrakuoret! Ostin sellaista afrikka/inkkari kuosia mitälie ja ne saavat yllättävän paljon ihastelua osakseen. Ainut miinuspuoli on että kuori on sellaista muovia, että puhelin jää kiinni pöytiin. Se on tosin aina yhtä hauskaa yrittää irrottaa sitä siitä.

Joka tapauksessa kaikkea kivaahan siellä on ja toivottavasti nämä kolme arvonnassa voittanutta löytävät jotain mieluisaa myös.
50euron lahjakortit arvottiin seuraaville kommenteille:

Jozella
En ole vielä päässyt shoppailemaan Bik Bokiin ollenkaan, siksi sieltä pitäisi saada vaikka mitä! :) Erityisesti sieltä haluaisin nahkatakin tai parkatakin nahkahihoilla. :)

Senja
Farkut! En ole ikinä omistanut niin kivoja farkkuja kun BikBokilta kotiuttamani farkut! Aivan täydelliset ja tätä menoa varmaan kasvavat kiinni jalkoihin :D suunnitelmissa onkin ollut hakea toiset ihanuudet!
Ja nuo pitsifarkkusortsit näyttää niiin kivoilta!

Mia
Missä asun ei ole Bik Bokia, mutta seuraavalla helsinki-reissulla täytyy päästä sinne!! Olen kuolannut Bik Bokin statement-kaulakoruja jo tovin ja semmoinen(tai siis useampikin) pitää saada kesäksi :)