klo 04 menen nukkumaan, vaikka tiedän etten saa unta.
klo 06.00 – 13.00 seikkailen haisevassa kukkakaupassa, varastan ystäväni lastenrattaat (ja tunnen siitä hirveää syyllisyyttä, mutta piti kuljettaa sipuleita niillä). Olen myös salkkareiden Kallen kanssa karkkikauppias laittomasti ja juoksen poliiseja pakoon iso karkkisäkki olallani. Kiitos jälleen levottomista 6 tunnin yöunista.
klo 13 herään ja pinkaisen pikasuihkuun. En ehdi juoda kahvia, enkä pestä hiuksia.
klo 14 Kluuvin kolmas kerros – Nanson ja Voguen muotinäytös.
En ehtinyt napsia tarpeeksi pikkupurtavia ennen näytöstä ja on nälkä. Lavalla kävelee sukkahousuja ja Nansolta vilhtaa raikkaita kesävetimiä, sekä Katri Niskasen ja Anna Ruohosen mallistoja.

klo 15.30 joudun lähtemään kesken näytöksen. Eksyn Kluuvin parkkihallissa koska en koskaan käytä sitä.
klo 16.00 Legacyssä on tatuointiaika. Huomaan että kutittaa reiteen tatuoiminen ja että Tomi on nopea työssään. Tehtiin reiden jälkeen nilkkaankin pieni kuva. Se ei kyllä enää kutittanut.

klo 18.00 Missonin ja Cutrinin ilta Bulevardilla. Ulkona hirveä tuiske, mutta sisällä kunnon värien roiske ja notkuva pöytä, skumppalaseja, sekä iso kourallinen bloggaajakollegoita.
klo 19.30 edelleen siellä ja maha täynnä herkkuja.
Cutrinin kampaajien käsittelyssä olisi saanut käydä loihtimassa tukkaansa pikkujoulukampauksen, mutta jos olisin avannut tuon nutturani, olisi sieltä varmaan karannut kourallinen hämähäkkejä ja joku korpinkotka.
Olisin voinut jäädä Missonin värien pirteyteen vielä hetkeksi mutta oli aika siirtyä.

klo 20 Foorumiin Glitterin bloggaaja-iltaan. Saatiin valita kaksi suosikkituotetta ja löysinkin jotain mieletöntä, nimittäin kauluskoristimet? (jotka aijon kiinnittää kyllä paidan olkapäihin).
Toinen valintani oli simppeli koruteline, mitä tarvitsen kipeästi kun statement korukasa kasvaa kohta kuusen kokoiseksi.
Ostin myös pienen korurasian.

klo 21.45 kotona tosin huomasin korurasian sisällä olevan jonkun piilottamia koruja. Ainakin viisi! Tuli ihan myymälävaras olo :D Pitää käydä palauttamassa nämä ja olla kunnon kansalainen.
klo 22.15 aivan poikki. Telkkaria, teetä ja ruisleipä.
klo 00.30 tietokonetta teetä ja lisää ruisleipää.
klo 03.00 nukkumaan ja vihdoinkin, kerrankin ja luojan kiitos nukahdan heti. Kuukauden ensimmäiset kunnon yöunet. Kymmenen tuntia sikeästi taju kankaalla. Ei Kalleja tai kukakauppoja. Kiitos täyteen tungettu tiistai.

 

Astioita! Hurjan iloisena ja innokkaana mukana Indiedaysin ja Arabian kampanjassa.

Minussa on aina ollut vähän sellaista vikaa että astiat pitää olla samanlaisia. Kotona meillä oli aina yksi lautanen sitä ja pari pyöreää tätä. Se häiritsi minua ja auta armias kun kaikki aseetkin oli erilaisia. Pakkomielteisenä prinsessana minulla meni aina ikuisuus tonkia samanlainen veitsi haarukkani pariksi. Usein se ei edes tuottanut tulosta ja loppupeleissä jouduin nauttimaan ateriani jotakuinkin asetelmasta; musta lautanen, hopeinen antiikkihaarukka, punainen muoviveitsi ja muumimuki.
Muumimuki on ensimmäinen Arabia muistoni.

Seurustelusuhteeni alkutaipaleella kun Laurin luona ensimmäistä kertaa kävin, niin arvatkaas mitä se innoissaan minulle ensimmäisenä esitteli?
Arabian paratiisi kahvikuppi sarjansa! Saatoin silloin ehkä pienen hetken miettiä että minkäslainen mies tämä oikein on.
No, se olikin vain samanlainen kuin minä. Paitsi että en ole tietääkseni mies.
Paratiisi kahvikupit on toinen Arabia muistoni.

Tämän kampanjan ideana oli suunnitella kattaus Arabian sivuilla käynnissä olevaan suomen kaunein kattaus kilpailuun.
Kilpailuun osallistutaan pääosin Arabian astioilla ja niitä lähdin Iittalan outletista Arabiasta hakemaan – mukanani kukas muukaan kuin tuo innokas paratiisi herra.
Oi voi, vietimme liikkeessä tunteja. Loppupeleissä kuitenkin ihastuimme molemmat yksimielisesti ja eniten ihanaan Runo –sarjaan.
Runo on kolmas Arabia muistoni.

Syvä lautanen 17 cm, Arabia Runo neitoperho//Lautanen, 26 cm, Arabia Runo syyshehku//Suorakulmainen lautanen 25 x 25 cm, Arabia Nero

Kattauksen tein ystäväni läksiäisillalle. Viis veisasin että se oli kesäinen ja värikäs. Kesäisiin maisemiin ystäväni olikin lähdössä ja kuka nyt viimeisen illallisen ystäviensä kanssa mistään harmaista kupposista haluaisi syödä.
Ei ainakaan me. Perhoset ja värit kipoissa olivat kovasti illan aikana ihailun kohteena ja nimesimme kattauksen Puroksi.
En oikein tiedä miksi.

Puro pöydässämme söimme sinisimpukoita ja yakiniku nautaa. Istuimme siinä viinilasit käsissämme yömyöhään. Ilta oli ihana, olen ihan varma että se oli kattauksen syytä – se loi sellaisen tunnelman.

Minä osallistun kilpailuun tällä pöydällä ja kehoitan kaikkia muitakin osallistumaan omallansa.
Käykää katsomassa kattauksia ja antamassa ääniä suosikillenne (äänestäneiden kesken arvotaan Arabia palkintoja) tai mieluiten tietysti lataamassa se oma kattauksenne mukaan. Sivuille pääsette TÄSTÄ.
Kilpailuaikaa on  31.12 asti ja voittaja valitaan 7.1.2013 Palkintona vapaavalintainen 6 hengen setti Arabian tuotteita, (joka sisältää 6 ruokailulautasta, 6 syvää lautasta, 6 kuppia tai mukia, 6 pientä lautasta tai kupin vatia sekä vapaavalintaisen tarjoiluastian).

Olenko ollut mistään näin innoissani vähään aikaa kuin kattauksesta? Onneksi joulu on tulossa.

Hetken mielijohteesta me tylsistyneet vapaapäiväläiset päätimme lähteä Laternaan ostoksille, tai pikeemminkin haaveilemaan siitä ostamisesta. Neljäkymppiä kukkarossa ei ihan uuteen sohvaan riitä.
Mutta huonekaluliikkeissä haahuilukin on niin kivaa.

Ostoskeskus oli melkein yhtä tyhjä kuin jeesuksen hauta pääsiäisaamuna ja sehän sopi minulle ja kameralleni. En minä siellä muuten olisi kehdannu sohvia kuvata. Ties minkälaisena kylähulluna kanssaostajat olisivat pitäneet ja joku sohvamyyjä antanut ikuisen porttikiellon.

Eipä ei, kaikki oli yliystävällisiä ja ainoa toinen asiakas johon törmättiin antoi minun leikkiä sen koiran kanssa. En ehkä näyttänyt sittenkään kylähullulta, eikä laterna ole edes kylä.

Sellaista siellä oli. Nopeasti vierähti muutama tunti ja käteen jäi alennuksesta löydetyn koristeoksan lisäksi kolme tyynyä ja uusi peitto. Ihastuimme iäksi myös erääseen sohvaan- minkälaisen joskus voisimme raahata kotiinkin asti. En pidä sitten yhtään näistä nykyisistä sohvista. Kaksi mustaa nahkasovaa, mistä tulee mieleen ihan jokin bordellin odotushuone. (jos niissä on odotushuoneita).

Hukutin itseni aamukahvin ajaksi sitten Ikean kuvastoon.
Se oli  hyvä kuvasto.
Ylensä- tai ainakin se mikä viimeksi oli käsissäni edusti kaikkea, mikä oli joko liian tummaa, vaaleaa,  synkkää, monimutkaista, modernia, pelkistettyä, tai vain liian Ikeamaista kaikkine niine pikku tauluineen ja eilaisine kynttilä härpäkkeineen.

Ikeapäissäni ja toisen kahvikupin kera siirryin tietokoneelle fiilistelemään lisää muita sisustusjuttuja ja sitten koko homma lähtikin ihan käsistä.

Itsehän edelleenkin odotan, että se unelmakämppäni mieluiten jugentalosta Bulevardilta (lasitetulla parvekkeella=mahdotonta). tarjoutuu asuttavakseni ja voisin sitten kunnolla panostaa sisustamiseen.

Syytän edelleenkin tunnelmaa. Olenko ainut jonka mielestä talossa pitää olla tietty tunnelma?
Sitä mitä näistä vuoden 95-kerrostalolaatikoista ei löydy. Korkeita kattoja, ikkunalautoja, kaariovia. Kaikkea sitä.

Tunnelmapuolta Bulevardillani häiritsee vain urbaanilegenda siitä, että ruttopuiston läheisyydessä sijaitsevissa taloissa kummittelee. Ruttoon kuolleiden hautausmaahan on luonnollisesti paljon isompi, mitä siitä on jätetty näkyville ja lopun hautausmaan päälle on rakennettu nämä unelmataloni.
En ole mikään kummituspelkoinen, mutta omaan minäkin suht vilkkaan mielikuvituksen ja olin pienenä pissata housuuni kun pelasimme salaa mökin vessassa spiritismiä ja yhtäkkiä kesken pelin kaikki valot sammuivat koko talosta.

P.s Päivän olkapäälle taputus. Ihmisiä asuu pahvilaatikoissa ja minä valitan talostamme puuttvan “se tietty tunnelma”. Hyvä Julia.