San Diego. Länsirannikolla, paljon isoja rakennuksia, Meksikon rajalla, joten paljon myös meksikolaisia, (miksi en kirjoita Wikipediaa, olisin tosi hyvä siinäkin). silti jotenkin autio verrattuna Losin vilskeeseen. Paikka ei iskostunut sisäiseen karttaani yhtään sen paremmin, kuin Santa Monicakaan. Jälleen kerran ei siis mitään hajua mistään. Paitsi siitä missä baarit olivat. Gaslap kadulla.

Ja siellä oltiin myös me. Jotenkin ihmeen kaupalla onnistuimme juhlimaan hyvin paljon tällä etapilla. Syytän niitä syntymäpäiviäni.

Olimme karaokebaareissa, pikku kuppiloissa, kattoterasseilla, yökerhoissa ja intiaaniheimon täyttämässä Hard Rock Cafessa. Joka päivä oli jotain ja viikonloppuna paljon nuoria opiskelijoita jokapuolella.

Tämän viihteen ohella mainittavan arvoista muuta tekemistä oli kivat Premium outlet kaupat, La Jolla alue (George’s ravintola, suosittelen!) ja Taco Bell (mikä nyt ei varsinaisesti liity San Diegoon mitenkään, mutta siellä me ensimmäsitä kertaa Taco Belliin tutustuimme). Tämä pikaravintola pitää saada suomeen. Huomaatteko, miten paljon järkevää tekemistä siis kehitimme siellä ollessamme? Olisin halunnut mennä eläintarhaan ja kierrellä rantoja, mutta hyvä lyödä näin jälkikäteen päätä seinään.

Hotellimme W oli mukava, mutta ihmeellistä säätöä alusta loppuun. Parkkipaikastakin veloittivat 36$ yö. Lähtöpäivänämme tosin hieman valitimme.. no kaikesta ja saimme internetin ja parkkijutut ilmaiseksi. Hitsi, olisi pitänyt tietää, niin autohan olisi joka yö ollut siellä. Olisin säästynyt parkkisakoilta, mitä en osaa maksaa.

Pariin otteeseen Diego matkallamme vietimme aikaa myös Laguna Beachilla, minkä kauneutta taisinkin jo kehua paikan päältä. Siellä paistoi aurinko, kun muualla ei ja kaikkialla oli niin vihreää. Ihan hassu paikka. Olo oli kuin pikku kylässä jossain toisessa maailmassa.

Lisää San Diegosta löytyy Jannan sivuilta, huomasin juuri, että myös hyvin samanlaista juttua. No, meillä tuppaa toimimaan nämä päät vähän samalla tavalla välillä. Minä lähden nyt tarpomaan tuonne kaupungille päin. Heippa ja kivaa viikonloppua :)

Laguna Beach.

San Diego.

Ajanpuutteen takia vasemmalla kädellä hutiloiden tekaistu reissupostaukseni mielestäni kaipaavat hieman täydennystä. Tosin ei näistäkään mitään mestariteoksia saa, koska tunnetusti omaan huonon muistin, enkä luultavasti keksi, tai juurikaan muista mitään uutta henkeä salpaavaa kerrottavaa. Kuvia tosin löytyy senkin edestä.

Santa Monican Venice – reissumme ensimmäinen kohde. Mielestäni siellä oli jotenkin kiva tunnelma ja mielettömän kaunista. Tiesin missä Venice beachin kävelykatu Broadwalk oli, mutta muuten en osannut hahmottaa paikkaa, sen laajuutta, tai mitä se piti sisällän sitten ollenkaan. En edes neljän päivän jälkeen.

Asuimme Marina del Rayssä. Satamassa rannan lähettyvillä. Hotellimme, jonka nimi oli mitäs muutakaan, kuin Marina del Ray, oli matkamme ensimmäinen ja ainut ns. budjetti hotelli. Siltikin se oli viihtyisä ja mukavalla, sekä hieman hauskasti omituisella henkilökunnalla varustettuna. Plussaa ilmaisesta parkkipaikasta, minne kätevästi pääsi hissillä ja muistan vieläkin sen fiiliksen kun pimeästä hallista autoineen pääsimme ensimmäisiä kertoja palmujen täyttämälle aurinkoiselle tielle, musiikki soi, auto oli ihana, tytöt vielä ihanimpia. Haimme jäälattet ja ajelimme vain ympärinsä tuijotellen katuja, taloja ja ihmisiä – minä tosin tietä ja liikennemerkkejä.

Hollywoodiin ajoi hotelliltamme n.30 minuuttia. Siellä kävimme enimmäkseen pyörimässä ostoksilla, syömässä ja kerran siellä yökerhossakin. (Jos ei lasketa mukaan seikkailua alaikäisten meksikolaisten homobaarissa. Sovittaan ettei lasketa). Hollywood Boulevard oli niin paljon pienempi, mitä olin sen kuvitellut olevan, jotenkin tiiviimpi. Missä oli avarat kadut ja hulppeat rakennukset. Jopa walk of fame- katu oli niin huomaamaton, että olin siinä jo muutamaan otteeseen edestakas ravannut, kunnes vasta huomasin tähdet kenkieni alla.

Kaiken kaikkiaan tulisin uudestaan- enemmän kesällä. Alkulomasta oli sen verran viileä, että rannalla ei auttanut talsia kuin pitkähihaisella ja hotellimme uima-allasta emme edes käyneet katsomassa. Jos kuitenkin mietin reissuamme kokonaisuudessaan, uskoisin täällä olleen ilmasta viis se lämpimin ilmapiiri. Ihmiset olivat todella mukavia ja huomaavaisia. Leppoisa ilmapiiri vallitsi minne menitkään. Tai sitten laillisella lääkekannabiksella (mitä tosiaankin moni siellä tykkäsi käyttää) oli hieman vaikutusta asiaan. Tiedä häntä.

Matkamme viimeinen etappi on nyt takana ja tuntuu kuin olisi yrittänyt ehtiä kaikkialle, muttei ehtinyt minnekään. Olisi pitänyt luultavasti aikatauluttaa päivät paremmin, herätä herätyskelloon, laatia tehtävälista, piirtää kartta, etsiä etukäteen ravintolat, ostospaikat ja nähtävyydet, niiden aukioloajat ja hinnat, ehkä palkata suoraan vaan matkaopas, tai jonkinnäköinen piiskuri joka olisi saanut meidät hereille, oma kuljettajakin olisi ollut kiva.

No ei nyt vain, mutta tulen ehdottomasti uudestaan. Ensikerralla valmistautuneempana ja ehkä kultturellimpana. tämä oli tyttöjen synttäriloma, eli juhlimista ja laiskottelua, paljon viiniä ja hyvää ruokaa, naurua ja ostoksia. Mikäs sen mukavampaa ja mukavaahan meillä oli. Täydellisen ihanaa. Nyt kotiin ja sieltä käsin sitten palataan uudestaan näihin maisemiin, kunhan saan satamiljoona kuvaa ja pääni ensin järjestykseen.

Ja nyt vihdoin (anteeksi saamattomuuteni) Elloksen lahjakortin arvonnan voittaja.

Onneksi olkoon Nortti, joka haaveilit Converseista. Arpakone valitsi kommenttisi yli viidensadan muun joukosta ja olen lähettänyt sinulle sähköpostia :)

Meillä on periaatteessa koko matkan ajan ollut pienoinen vaatekriisi. Upeita juttuja olisi saanut paikanpäältä jos rahaa olisi kasvanut puissa. Oma budjettihan kun aika nopeasti hupeni ja sitä ei enää loppupäivinä auttanut katsella muiden kuin forever 21 näyteikkunaa. Ja tämähän oli jo koluttu muutamaan otteeseen läpi.

Uskon että meistä jokainen oli pakannut matkalle, joko hyvin väsyneenä, sokeana, tai kännissä. Siinä sitten naureskeltiin, että mitäs tänään laittaisi päälle, kun vaihtoehtoina oli farkut ja jakku. Mustana yleensä.

Pikkuhiljaa alkoi löytyä lisää budjettikolttuja ja tilanne helpottui. Korkkareitakin löysin, tosin toisista ehdin hävittää toisen kengän, ennen kuin kävelin niillä kertaakaan. Uskon, että siivooja siivosi kenkälaatikon vahingossa. Mahtavaa.

Jeffrey Campbellin Litoja koossa 36 oli yhtä mahdoton löytää kuin sitä neulaa heinäpellosta. Ellei mahdottomampi. Aina kun löysin Litat ja kysyin omaa kokoani myyjä purskahti nauruun. Ihan kun olisin kysynyt että hei saanko nämä kengät ilmaiseksi, jos tanssin nakuna labodaa.

Useimmiten hörähdyksen jälkeen minulle kerrottiin, että Litat ovat niin haluttua tavaraa, että niitä on oikeasti miltei mahdoton juuri nyt saada. Pitänee siis tilata jostain netistä.

Tässä nyt joitain asukuvia kuitenkin uusista mekoista ja valkoisesta topista, mitä ei oikein edes näy ja Leisku! Hirveä kiire! Palaillaan taas pian.

p.s suurin osa tosiaan sieltä forever 21:sta.